Punaisia ruusuja

Pöydällä olevan virkatun liinan tein aikoinaan häihimme, ja sama liina on ollut lastemme kastepöydässä.
Viimeiset vieraat lähteneet, kengät-ne punaiset-jaloista pois potkittu.
Ihana päivä, paljon muistoja. Kauniita puheita, lauluesityksiä, sekä itämaista tanssia.
Siihen tanssiin osallistui vieraatkin, jopa pappikin toimituksen jälkeen.
Juhlat alkoivat alkumaljalla, jota viikon aikana kokeilimme useammalla seoksella. Moktail, alkoholiton tai mikä tahansa holiton juomaseos-haulla tuli haettua kuukkelista ohjetta.
Neljä erilaista yritystä saada hiukan vähemmän makea juoma, joka ei ole lasten mehukutsujen sokeripläjäys.
Näin jälkeenpäin voinen kertoa, että värilläkin on väliä, saatika maulla. Mutta sen yhden juoman väri oli lähinnä vesiripulin ruskeaa, joten sen jätimme kokeiluasteelle. Mutta löytyi se suhdeluku ja hyvät ainekset meidän tarjottavaksi.
Punaista, hiukan makeaa, hapokasta. Siinä on hyvä tuoksukin, jääpi meidän reseptikirjoihin.Halusimme juhlia tätä hääpäiväämme muutoinkin, kuin kutsumalla vieraat kahvittelemaan. Kyselin SeijaP tietämystä, kuinka liittomme juhlapäivää voisi juhlistaa ja otin neuvosta vaarin. Lähdin seurakuntamme papin puheille, joka on ollut SeijaP työkaveri Janakkalasta, Harri Virtanen.Harrin kanssa pidimme keskustelutuokion, jossa suunnittelimme pienen hartaushetken kodissamme. Liittomme puolesta rukoiltiin ja Harri piti kauniin puheen.
Uudistimme liittomme valan.
Pöydässä oli sen seitsemän sortin tarjottavat, tai hiukan enemmän. Olisi siinä ollut vielä yksi suklaakakkukin, vadelmainen suklatorttu, mutten nyt halua sen enempää mainita niitä sanoja, miltä sen valmiin tortun maistaminen minusta tuntui. Jäi sekin kokeiluasteelle.
Rakkaus on kuin ruusu, tummanpunainen.
Kiitos teille onnentoivotuksista.