Tällä ohjeella olen tikuttanut huiveja pojan pelimatkoilla. Kun ohjetta ei tarvitse seurata ensimmäisen kaavion jälkeen, pystyy seurustelemaan linja - autossa maisemia katsellen. Kädet vain käy, ja suu.
Kiva katsella pojan joukkuekavereiden ilmeitä, kun en katso työhön juuri laisinkaan. Aina muutama poika käy kysymässä matkan aikana, mitä nyt teen. Sitä samaa huivinmallia, aina vaan.
Nyt on kiekkokausi takana, joukkueen viimeiset harjoitukset ovat tänään. Moneen kuukauteen ei ole pelimatkoja, mutta oman pojan kiekkokausi jatkuu vielä kesään asti.
Menossa on maalivahtikoulua, karsinnat kaupunkisarjan joukkueeseen, sekä kiekkoleiri heti kesäloman alkuun.
Tuskin kuitenkaan kauaksi tätä ohjetta laitan, puikoilla voisi olla aina jokin mukava neule ihan muuten matkatekemisinä.
Tämän huvin lähetän ihanalle työkaverilleni, Leenalle.
Tutustuin tähän naiseen edellisessä työpaikassani ihan ensimmäisenä työpäivänäni. Hänestä tuli minun työnopastajani ja siinä hän oli hyvä. Jollei sitten sitä tehdaskierrosta niin muistella, kun oltiin eksyksissä sokkeloisilla käytävillä.
Hän oli työparinani parhaita osaajia, työstään kiinnostunut ja luotettava. Meillä oli monia hauskoja työpäiviä.
Kun palasin viime syksynä takaisin töihin, tuli puhelimeeni viesti Leenalta - Missä tavataan?
Siellähän me, käytävillä. Kun joulua kohden alkoi tihkua tietoa tehtaan tilanteesta, oli nurkkakuntamme koolla ja asioita puitiin jokainen kohdallamme. Ennen lomautuksia saimme vielä tehtaan tarjoaman jouluaterian, jota sitten kutsuimme viimeiseksi ateriaksi. Sitähän se olikin, viimeinen yhteinen ateria saman työnantajan palveluksessa. Sen me söimme hitaasti nauttien.
Sen jälkeen emme olekkaan nähneet toisiamme, tuli lomautukset ja sen perään molemmat kävimme allekirjoittamassa irtisanomislappumme melkein peräkkäisinä päivinä. Minulle työvuosia kertyi yli 10, Leenalle yli puolet enemmän.
Yhteyksissä olemme tekstarein ja ne vasta hupaisia onkin. Ei ole naisia lannistettu, vaikka koville on ottanut.
Huivi on lahja Leenan täytettyä 50 - vuotta. Myös kiitos siitä, että hän on hyvä ystävä. Niitä on niin harvassa, jotka oikeasti välittävät ja kysyvät, mitä sinulle oikein kuuluu.
Huivi valmistui melkein kk: n myöhässä, mutta koko vuosihan on yhtä juhlaa. Onnea sinulle!
9 kommenttia:
Onhan ihanaa, että on hyviä ystäviä olemassa, joista voi kirjoittaa noin kauniisti! Huivinsa on ansainnut tämä Leena. ;)
Minä olen miettinyt viime aikoina huivimallia kesän syntymäpäiväsankarittarelle, Revontulihan se voisi olla. Mistä langasta teit tämän? Paljonko meni?
Voi että sä jaksat neuloa tikuttaa;) Ja ottaa nättejä kuvia, niinkuin nyt tämä huivi ja kaikki kauniit tavarasi.
Pari työpäivää ja sitten saa levätä ja sä varmaan puutarhaasi alat sillä silmällä katselemaan.
Tuo Reviontuli on oivallinen malli, kun sen oppii niin helposti. Matkaneule minullakin on aina kassissa, tunnin mökkimatkallakin ehtii tekemään monta kerrosta. Mielelläni istun pelkääjän paikalla.
Neuloin huivin taas siinä saadusta lankakasastani, jossa ei ole vyötteitä tallella.
Ensin lanka tuntui kovin tekokuituiselta, mutta se pehmeni ihanan kuohkeaksi pesun jälken. Oletan sen olevan joku villasekoite. Ohutta, 4 mm puikoilla tikuttelin ja lankaa kului 100 g.
Kyllä puutrahaa ja ympäristöä katselen vapailla. Myyrientuhot eniten kammoksuttaa. Kasvihuoneelle vaihdetaan muovi ja kevättyöt pääsevät muutoinkin vauhtiin.
Kiitos teille kauniista sanoista.
Toivottavasti Leena lukee tän jutun. Sille tulis niin hyvä mieli. Vaikka niin..se että joku näkee sun takia huivin verran vaivaa, sekin kertoo jo aika paljon :).
Sinulla täytyy olla hyvät hartiat ja sorminivelet kun tuota vauhtia saat aikaiseksi neuleita - ihailen! Omat kädet ovat nykyään kovilla, pakko pitää taukoja. Kauniisti muistat ystävääsi :)
Hyvät ystävät ja hyvät työkaverit on nykyään kullanarvoisia. Mukavaa pääsiäisaikaa sinulle ja perheellesi.
Onkohan sulla ennätys ;) Kaikki huivisi olen käynyt katsomassa, mutta en ole kommentoinut joka reissulla. On se vaan niin ihana nähdä niitä valmiina!
Kiitos teille.
Jostain olin lukevinani jonkun tehneen 15 Revontulta. En muista mikä blogi ja oliko se tuo määrä.
Jäin vain miettimään sitä lukemaa.
Lähetä kommentti