Kasvihuone kasvihuoneella

Seuraavaa vesisadetta odottellessa pääsin minäkin vauhtiin pihatöissäni. Ja nyt sitten pitäsisi lentää yhtä aikaa moneen paikkaan. On ajatusta ja uutta ideaa. On rikkaruohoa ja tyhjää kohtaa.
Olen muuten toisenkin kerran seissyt kukkapenkkini vieressä, tuijottanut tyhjää maata ja miettinyt mitä siinä pitäisi kasvaa.
Hokenut ihan kyllästymiseen saakka, miksi täällä(kään) ei kasva vielä mitään.
Olenko malttamaton? Taidan olla. Rikkaruohot valtaavat tyhjän penkin tosi nopeasti, mutta paljon ei arvaa mennä lapionsa kanssa multaa penkomaan, kun osa kasveista vielä uinuu.
Kuunliljoja lähinnä odottelen näkysälle.
Mutta kasvihuoneella on taas tapahtunut. Johan se ehti muutaman vuoden olla ihan entisellään, mitä nyt viime kesänä intouduttiin ottamaan koko iso tila käyttöön ja järkeistettiin tavaramäärä.
Olen istunut puutarhan tuolilla ja katsellut kasvihuoneen ovesta sisälle. Istunut ja miettinyt.
Ihastellen olen katsellut kauniita kuvia kasvihuoneista, joissa on kauniit tuolit ja pöytä, koristeet ja muut lisukkeet siinä ympärillä. Minäkin tahtoisin tuollaisen.
Miettinyt miten sen tuohon taikoisin ja herännyt haaveunista. Pah! Miten minä siellä kasvihuoneella mitään ehtisin istumaan? Onhan meillä kaunis huvimaja, en tarvitse kasvihuoneromantiikkaa.

Siitä se sitten taas lähti. Hetken nojailtiin miähen kanssa suunnittelemassa kasvihuoneen ovella ja raahattiin ensin vesiastiana ollut kylpyamme pihalle. Sen uusi sijoituspaikka on kasvihuoneen vieressä olevan ulkorakennuksen ränninalunen.
Ammeen päälle laitettiin siihen rakennettu puuritilä, pysyy pikkulapset ja muut nilviäiset poissa. Sadevesi on egologisempaa kasteluvettä, tietää tyttäreni.

Koska huoneessa on lattiapinta - alaa paljon, sitä pitää hyödyntää kunnolla. Taas on tehotalous mielessä.
Yksi taimikehä tyhjennettiin mullasta ja maanpinta tasoitettiin. Rankin osuus alkoi, kun kotturikaupalla työnnettiin vanhoja navetan piipuntiiliä peittämään hiekkapohjaa.
Ah, kuinka ihanalta tuolla näyttääkään.
Jossain makaa nyt sähkölinjat maassa, kun yksi neljän metrin mittainen tolppa pätkittiin taimipöydän jaloiksi. Piti saada jotain tosi kestävää, mikä ei huoju kun siihen nojaa ja lastaa pöydän täyteen purkkeja.
Pöydän alle saan kerättyä muoviämpärit, ne on aina valmiina innokkaille käsipareille.
Kukkaruukut, joita nyt vain sattuu minulla olemaan, ööh - paljon.

Puukot on teroitettuna ja heinäsirkat odottavat tomaatintaimien kasvua. Pääsevät tukemaan runkovarsia.

Olen ostanut yhden Mårbackan pelargonian aikaisin keväällä. Eihän tuo mokoma kukkinut kuin hetken ja sitä hetkeä minä päätin sitten hyödyntää. Otin useamman pistokkaan ja laitoin taimenalut suoraan multapurkkiin ja muovipussiin hikoilemaan, siis juurtumaan. Näin sain viisi uutta tainta, ensimmäisissä alkaa nuput jo näkymään.