lauantai 23. toukokuuta 2009

Kattotiiliä


Yritin hiukan livistää pihatöistä tänään, mutta ei se vesisade sitten tullutkaan jäädäkseen. Virkkuukoukku houkuttelee huomattavasti enemmän.
Meillä näitä pihatöitä tehdään paljolti minun näkemysteni mukaan, saan idean ja toteuttamiskelpoiset jutut toteutetaan, jos vain mahdollista.
Tämä aidanne on yksi niistä parhaista. Etupihan rinne oli kauhean vaikea hoitaa, jyrkkä mäki ajettavaksi ruohonleikkurilla. Ainainen riesa myyränkoloista, niitä on meillä kivikkomäessä ollut aina. Nurmikko epätasainen ja huono kasvualusta ei ollut mikään ilo silmälle.
Jossain yhteydessä olen taas avannut suuni, kun sain puhuttua meille ison kasan siistejä ja ehjiä kattotiiliä pois haettavaksi. Valkoiset tiilet on purettu jo lopetetun Mouhijärven Osuusmeijerin katosta vuosia sitten, katon uusimisen yhteydessä. Tuonne samaan meijeriin meidänkin tuottama maito aikanaan kuljetettiin.
Näitä tiiliä oli ehditty varastoida jo hyvän aikaa siellä maatilan pihalla, vatukko oli kasvanut pitkää oksaa lavapohjien alta. Ja ehdittiin näitä meilläkin varastoida monta vuotta ennen aidanteen rakentamista.
Minulla on ollut visio sellaisesta englantilaisesta kiviaidasta, vaatimaton, mutta tarpeellinen omalla paikallaan. Ja kun halvalla pitää aina tehdä, niin mitään näistä ei sitten ole maksettukkaan.
Lähinaapuri toi osan omia punaisia kattotiiliään pois kuleksimasta, kun valkoiset olivat loppumaisillaan.
Tätä tehtiin yhdessä miähen kanssa muutama kesä sitten. Pohjatöitä ei paljon kaiveltu, savea hiukan kaivettiin lapiolla ja päälle kärrättiin hiekkaa. Minä ladoin tiiltä toisen viereen ja miäs kärräs niitä lisää.
Välikerrokseen laitettiin hiukan kuivalaastia, kastelukannulla vettä päälle ja seuraavat tiilet pienellä kaadolla ladottiin päälle.
Aidanne ei todellakaan edennyt huimaa päivävauhtia, tiilen korkeus ei ole kummoinenkaan, mutta meillä oli koko 2006 kesä aikaa varattuna tälle projektille.
Aidanteen taakse kärrättiin välillä hiekkaa pönkäksi. Työmaa oli kuuma ja taisi siinä tunteetkin kuumeta puolin ja toisin, kun toinen välillä lähti muihin hommiin ;)
Sitten tuli nämä ystävälliset pällistelijät seisomaan työmaan viereen ja arvioivat ääneen koko hankkeemme onnistumista. Ei tule seuraavaa kevättä näkemään tuollainen rakennelma, kaatuu koko tiilikasa.
Työmme jäi näiden puheiden takia viimeistelyä vaille valmiiksi, maanajo ajoitettiin vasta seuraavalle keväälle.
Sanoinkin, että haen lentolipun etelään, jos aita siitä kaatuu talven aikana. Roskaa olisi paljon ympäri mäkeä. Mutta eipä tuo kaatunut mihinkään! Mitään ei ole mennyt rikki, paitsi ne pääleastutut. Aidanne on niin suora, kun sen tuollaiseen mäkeen saimme tehtyä.
Pituutta sillä on n. 27 metriä ja korkeutta 20 cm reiluun metriin.
Ensimmäiset istutuksemme, vanhat vuorimännyt saivat jäädä paikoilleen. Yksi näistä jäi aidanteemme reunaan, mutta se jätettiin siihen ja mänty korostettiin kauniilla pyöreillä kivillä.
Aidanteella kukkii kevään ajan narsissit ja vuorenkilvet. Koko kesän pieni särkynyt sydän ja suikeroalpi. Vaihetelevalla menestyksellä olen saanut siihen muutamia perennoja kasvuun, mutta kuiva maa ei sovi monellekkaan kasvualustaksi.
Aidanteen edessä kukkivat piakkoin norjanangervot ja syreenit. Myöhemmin kesällä pensashanhikit.
Kun piha tasaantui aidanteen avulla, on sitä ilo hoitaa ja se on kaunis silmälle.
Ehkä hiukan erilainen, mutta sopii kivasti paikalleen. Tiilenpäät olivat jo hiukan sammaloituneet ja sen kasvua pyrittiin varomaan, että se käsittelyssämme pysyisi paikallaan. Kasvu on vain lisääntynyt, vaikka onhan se hidasta.


17 kommenttia:

Pami kirjoitti...

Oi miten ihana aita. Meidänkin talon katolla oli kattotiiliä vaikka kuinka paljon, mutta miehet eivät jaksaneet niitä roudata alas ehjinä, joten montaa ehjää ei jäänyt ja niistä minä olen tehnyt tiilitauluja.

Mutta kylläpä sinulla välähtää! Ihanaa luovuutta!

sartsa kirjoitti...

Hieno idea.
Pihahan on oiva paikka toteuttaa luovuutta.

Vuokko kirjoitti...

Mahtava aita kerrassaan, sai siinä epäilevät "tuomaat" vettä niskoihinsa, kun aita edelleen seisoa nököttää pystyssä. Ole ylpeä ideoistasi ja toteutuksistasi, samanlaisia luovia immeisiä soisi enemmänkin olevan. Aitahan on kierrätystä parhaimmillaan.

Possumamma kirjoitti...

On teillä ollut siinä iso homma -mutta on kyllä kannattanutkin!

Matleena kirjoitti...

Taas kerran ihailen sinun ja nyt myös miehesi aikaansaanoksia! Olette te melkoisia taiteilijoita! ;)

Pirena kirjoitti...

Kaunis piha teillä varmaan ja aina jotain erikoista esittelet.

Pirjo kirjoitti...

Tuosta aidasta minäkin pidän, tosi erilainen idea.

Katrir kirjoitti...

Wau, onpa hieno!

Eija kirjoitti...

Hienosti onkin säilynyt ja mikä ettei. Erilainen kaunis aita :)

intsu kirjoitti...

Voi sentään,kun mun pitäis päästä paikan päälle joskus ihmettelemään sun pihaa. Sulla on aina jotain uusia keksintöjä ja ideoita. Sit kun ne eivät ole ikinä mitään pikkujuttuja!!

selma kirjoitti...

Kattotiilistä on moneksi. Kyllä Sinä jaksat touhuta, mistä saanetkin noin paljon tuota energiaa pihahommiinkin ja moneen muuhun projektiin. Minulla vauhti hiljenee vuosi vuodelta ja nykyään melkein kuukausi kuukaudelta. Onnistuneita projekteja edelleen :)

eija kirjoitti...

Hieni idea, aita on kaunis.Sinulla on varmaan ihana piha ;)

Olivieno kirjoitti...

Luovasti käytetty kattotiilet! Näyttää tosi hienolta, on niin tasainen kuin vaan voi olla. Se on kyl kumma kun jotain teet niin arvosteluraati kerääntyy. Eikä kehuja silloin tunneta. Bin there, done that. No väärässä olivat, ähäkutti!

RANTAPUIKKO kirjoitti...

Sinulla tuo luovuus on hallussa=D
käy kurkkimassa blogissani, siellä on sinulle jotain.

Heleena kirjoitti...

Ei voi muuta kuin ihailla! Kova työ siinä on ollut, mutta lopussa kiitos seisoo!

Piiku kirjoitti...

tosi hieno aitaus! Kertakaikkiaan! Meidän pihalle kanssa tuollainen - tuletko tekemään?

TeSa kirjoitti...

Tuhannet kiitokset kaikikke.
Piiku... ööö, en taida ihan vielä keretä.