Kattotiiliä

Yritin hiukan livistää pihatöistä tänään, mutta ei se vesisade sitten tullutkaan jäädäkseen. Virkkuukoukku houkuttelee huomattavasti enemmän.
Meillä näitä pihatöitä tehdään paljolti minun näkemysteni mukaan, saan idean ja toteuttamiskelpoiset jutut toteutetaan, jos vain mahdollista.
Tämä aidanne on yksi niistä parhaista. Etupihan rinne oli kauhean vaikea hoitaa, jyrkkä mäki ajettavaksi ruohonleikkurilla. Ainainen riesa myyränkoloista, niitä on meillä kivikkomäessä ollut aina. Nurmikko epätasainen ja huono kasvualusta ei ollut mikään ilo silmälle.
Jossain yhteydessä olen taas avannut suuni, kun sain puhuttua meille ison kasan siistejä ja ehjiä kattotiiliä pois haettavaksi. Valkoiset tiilet on purettu jo lopetetun Mouhijärven Osuusmeijerin katosta vuosia sitten, katon uusimisen yhteydessä. Tuonne samaan meijeriin meidänkin tuottama maito aikanaan kuljetettiin.
Näitä tiiliä oli ehditty varastoida jo hyvän aikaa siellä maatilan pihalla, vatukko oli kasvanut pitkää oksaa lavapohjien alta. Ja ehdittiin näitä meilläkin varastoida monta vuotta ennen aidanteen rakentamista.
Minulla on ollut visio sellaisesta englantilaisesta kiviaidasta, vaatimaton, mutta tarpeellinen omalla paikallaan. Ja kun halvalla pitää aina tehdä, niin mitään näistä ei sitten ole maksettukkaan.
Lähinaapuri toi osan omia punaisia kattotiiliään pois kuleksimasta, kun valkoiset olivat loppumaisillaan.
Tätä tehtiin yhdessä miähen kanssa muutama kesä sitten. Pohjatöitä ei paljon kaiveltu, savea hiukan kaivettiin lapiolla ja päälle kärrättiin hiekkaa. Minä ladoin tiiltä toisen viereen ja miäs kärräs niitä lisää.
Välikerrokseen laitettiin hiukan kuivalaastia, kastelukannulla vettä päälle ja seuraavat tiilet pienellä kaadolla ladottiin päälle.
Aidanne ei todellakaan edennyt huimaa päivävauhtia, tiilen korkeus ei ole kummoinenkaan, mutta meillä oli koko 2006 kesä aikaa varattuna tälle projektille.
Aidanteen taakse kärrättiin välillä hiekkaa pönkäksi. Työmaa oli kuuma ja taisi siinä tunteetkin kuumeta puolin ja toisin, kun toinen välillä lähti muihin hommiin ;)
Sitten tuli nämä ystävälliset pällistelijät seisomaan työmaan viereen ja arvioivat ääneen koko hankkeemme onnistumista. Ei tule seuraavaa kevättä näkemään tuollainen rakennelma, kaatuu koko tiilikasa.
Työmme jäi näiden puheiden takia viimeistelyä vaille valmiiksi, maanajo ajoitettiin vasta seuraavalle keväälle.
Sanoinkin, että haen lentolipun etelään, jos aita siitä kaatuu talven aikana. Roskaa olisi paljon ympäri mäkeä. Mutta eipä tuo kaatunut mihinkään! Mitään ei ole mennyt rikki, paitsi ne pääleastutut. Aidanne on niin suora, kun sen tuollaiseen mäkeen saimme tehtyä.
Pituutta sillä on n. 27 metriä ja korkeutta 20 cm reiluun metriin.
Ensimmäiset istutuksemme, vanhat vuorimännyt saivat jäädä paikoilleen. Yksi näistä jäi aidanteemme reunaan, mutta se jätettiin siihen ja mänty korostettiin kauniilla pyöreillä kivillä.
Aidanteella kukkii kevään ajan narsissit ja vuorenkilvet. Koko kesän pieni särkynyt sydän ja suikeroalpi. Vaihetelevalla menestyksellä olen saanut siihen muutamia perennoja kasvuun, mutta kuiva maa ei sovi monellekkaan kasvualustaksi.
Aidanteen edessä kukkivat piakkoin norjanangervot ja syreenit. Myöhemmin kesällä pensashanhikit.
Kun piha tasaantui aidanteen avulla, on sitä ilo hoitaa ja se on kaunis silmälle.
Ehkä hiukan erilainen, mutta sopii kivasti paikalleen. Tiilenpäät olivat jo hiukan sammaloituneet ja sen kasvua pyrittiin varomaan, että se käsittelyssämme pysyisi paikallaan. Kasvu on vain lisääntynyt, vaikka onhan se hidasta.