Korutelineitä

Kirjahyllyssäni on useampi Tilda- kirja. Yhden näistä kirjoista olen omistanut jo kauan, muistamatta sen olemmassaoloa laisinkaan. Hmm...
Ompeluksethan ovat hyvin pieniä, siis kooltaan ja saumojen määrältä, joten työhön ryhtyminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Paitsi minulta, kun ompelukset yleensä eivät innosta liiemmin.
Tämän päivän pyhitin ihan tietoisesti vain ja ainoastaan näiden tekemiseen. Ensinnä meni tovi, että löysin sen mallikirjani, uusin sisusta Tildan tapaan. Eihän se ollutkaan kirjahyllyssäni, meinasin jo innostua.
Kankaiden valinta oli seuraava ponnistelu, kankaitahan minulta löytyy lähestulkoon joka lähtöön.
Jotta työhön saatiin hiukan lisää haastetta, piti ohjekkin lukea hyvin ylimalkaisesti ja ensimmäisten saumojen jälkeen riistää saumat auki.
Höh!
Koska kello kiiti jo pitkällä iltapäivän tunneissa, ei ollut varaa ottaa minkäänlaista ylimääräistä työvaihetta lisää tehtäväkseen. Alkoi ankara työtahti.
Tietysti olisin voinut tehdä ensin vain yhden, mutta sarjatyöskentely tuottaa valmistakin sarjana. Siksi kolme työtä.
Yhden työn kangas lietyi kaikenaikaa. Paikkailin sitä jo ennen vanun tunkemista.
Miähen tultua töistä kotiin, sain pikatoimituksena telineet torsoille.
Koska omistan kilo - ja metrikaupalla kankaita, en ole ostanut näitä Tilda aiheisia kankaita laisinkaan. Näissäkin kuoseissa työ on kaunis, jopa hiukan vanhahtava.
Yhden näistä korutelineistä saa tyttäreni, jolla on nimipäivä perjantaina.
Yhden vien äidilleni tuliaisiksi huomenna. Äitienpäivänä en lähtenyt ajelemaan sairaudestaan toipuvan nuoren miehen kanssa niin pitkää matkaa.
Ja yhden jätän itselleni, toistaiseksi.
Kuvissa olevat kaulakorut ovat minun aiempaa tuotantoa, eivät kuulu korutelineen mukaan.
Askartelu ja ompelu oli sittenkin kivaa, sormeni on pikaliimassa ja keittiö kuin ompelimo, mutta se kannatti.