Lasi sulaa

Olen päässyt kokeilemaan elämäni ensimmäisiä lasinsulatustöitä kuluneella viikolla, kun osallistuin työpaikallani järjestetylle lasinsulatuskurssille.














Ensinnä istuin sivustaseuraajana kolme päivää alkeiskurssilla, merkaten ruutuvihkooni mitä merkillisempiä uusia sanoja.
Viskositeetti, kristallisoitumista, yhteensopivuus, C.O.E lämpökerroin on sentään tullut tutummaksi tässä kesän aikana....
Mietin, että onko se sulatelasityö se mihin minä hurahdan.
Yleensä jostain työstä kun tykkään, haluan itselleni pelit ja vehkeet, että pääsen tekemään työtä heti kun uusi idea mieleeni juolahtaa.
Näissä sulatetöissä on monta erilaista mahdollisuutta saada lasista haluamansa tuote.
Alkeiskurssilla perehdyttiin tasotöihin, jatkokurssilla olikin sitten jo monimuotoisemmat tuotteet valmistuksessa.

Koska teen oppisopimuksella työtä, ovat valmistamani työt kaikkineen lasiliikkeen omaisuutta. Minulle ne eivät valmiina tule, joten näissä kuvissa olevat työtkään eivät ole minun, vaan oman tyttären ja hänen kaverinsa valmistamia.














Sain houkuteltua neidit heinäkuussa olevalle sulatetyöpajalle, jossa he päivän aikana valmistivat muutaman sulatetyön kumpainenkin.
Joskus kokeilen tehdä ihan oman suletelasityön, jota olen hauduttanut, josta olen puristellut ilmoja pois, ja hitaasti jäähdyttänyt.














Mielenkiintoisempana työnä pidin sitä vaihetta, kun teimme porukalla lasille kampausta, uuninlämmön ollessa n. + 900 astetta.
Hmm...mielenkiintoista.

Kirppikseltä löysin lasitöilleni ensimmäisen kirjan, lamput.
Arvatkaa vaan, joko olen kolmanteen lamppuuni lasit ostanut?
No, tietysti olen.