Matkakertomus, osa 1

Herätyskello pärähti soimaan sunnuntai aamuna kohta neljän jälkeen.
Perheen lomareissu Tallinnaan oli alkamassa. Tällä kertaa päädyimme yksissä tuumin menemään linja - autolla Helsinkiin, omalle autolle parkkiruudun löytäminen satama - alueelta on kyllä riemuvoitto.
Linkka kerääntyi iloisesta porukasta ihan täyteen, samoin pika - alus.
Minä se neuloin ja neuloin kaiken joutilaan ajan. Olinhan menossa samalla lankaostoksille, piti saada varastoa tyhjentymään.
Ilma oli matkalla suotuisa, Tallinnassa oli satanut ennen maihin pääsyämme. Aurinko lämmitti mukavasti, ihan kuin lomilla pitääkin.
Minulle esitettiin perheen parissa pienoinen toivomus jo laivalla, ei sitten juosta läpi kaupungin, kävellenkin ehditään.
Miten minun muistini onkaan nykyään niin hatara, kotimatkalla maanantai - iltana perheeni puhisi väsymystään ja voivotteli jalkojensa uupumista ;)
Oltiin sitten juosta rampattu vanha kaupunki moneen kertaan, samoin useampi pitkä kadun pätkä. Hmm...

Kenelläkään muulla matkalaisella ei ollut mitään erityistoiveita tai kauppalistaa valmiiksi laadittuna, paitsi minulla.

Halusin kirjan, enkä ihan mitä tahansa kirjaa. Vaan ihanan huivikirjan, Haapsalu sall.
Ostin tuon kirjan Viru kauppakeskuksen yläkerran kirjakaupasta. Ah, mikä taideteos.
Myyjä naureskeli ostaessani kirjaa, en kuulemma ollut ensimmäinen suomalainen tätä ostamassa. Näitä on myyty jo paljon.
Siinä olikin kaikki se mitä olin suunnitellut ostavani tältä matkalta.
Kirjan päällä olevan lankakartion, ihanaa ohutta villaa, ostin Pronksi Lõngapoodista.
Kauppa on vanhankaupungin suulla, Lindexin alakerrassa.

Annoin kameran nuorimmaiseni käteen, kuvaa muutama lankakerä matkakertomukseeni. Herra paparazzi räiski kuvaa kuvan perään, on sitten mistä valita.
Mutta oli kaupassa ihania lankojakin.
Päädyin ostamaan VAIN kaksi lankaa, toinen oli Viron villaa.
Kaupassa kävin ensimmäistä kertaa. Minusta sinne on huonot opasteet, mutta poikkean toistekkin nyt kun tiedän paikan.

Koska matka oli paljolti minun lankaostoksiani, teen tässä vain osittaisen päivityksen.
Lupasin tuoda lankaa tullessani kahdelle naiselle, jos satun oikeaa löytämään. He varmasti haluavat nähdä omat ostoksensa tässä ensimmäisessä otoksessa.

Äitini tahtoi nämä langat Karnaluksista, puuvillaa pari kiloa.
Pikkasen piti tarkistella oikean värin numeroa, kun ensinnä saamani tieto näytti lähinnä karsealta. Sen verran tunnen äitini värimakua, ettei netistä löytynyt kuva langasta ollut ostamisen arvoinen. Pikainen neuvottele puhelimessa ja kauniimmat langat olivat kärryssämme.

Intsun sain innostumaan myös tukkuostoksista. Olen yrittänyt innostaa hänet mukkaamme Tallinnaan, taitaa siellä mies pistää hiukan vastaan matkalle lähtöä.
Mutta minun matkassani nämä langat ja pitsinauha kulkivat kepeästi.
Näihinkin ostoksiin piti tehdä pientä tarkistusta ja paluuviestissä oli, otetaan vatsaan myös yllärilankoja.
Ne yllärit ovat sitten tuo värillisten lankojen kasa.

Tytär oli mukanani tukussa. Hän nojaili melko innottomasti ostoskärryyn, samalla kun laitoin laskemaan ostosten yhteishintaa. Kuvat ovat hänen näppimiään.

Tukussa käy maksuvälineenä eurot ja kruunut, ei Visa.

Minulle langoissa on jokin pakkomielle, vain mitä sanotte lankamäärästä 11. 005 kg?
Se on se määrä, mitä minä eilen vedin perässäni tullista läpi. Siinä on omat ja lupaamani langat. Otin mukaani tietoisesti vetolaukun, en olisi millään jaksanut kantaa tuota määrää olkapäälläni. Mutta kyllä, kepeästi nämä tulivat mukanani.
Jatkan huomenna tai sitä seuraavana päivänä.
Lopuksi kuva tyttärestä, Virun kauppakeskuksen lankahyllyiltä kuvattuna.
Täältä en ostanut yhtään kerää. Hyvä minä!