Nojailevat

Taas on eletty yksi aikakausi, muovihuone on koettu ja nyt luodaan taas jotain uutta.
Talvi ei kohdellut meitä muutoin kaltoin ja tämänkin se olisi voinut jättää koskemattomaksi.
Aina sitä on opittavaa, huokaisee...
Ei muuten mennyt kuin tunti ja huone oli tyhjä. Kukaan ei halunnut olla huoneessa kuin hetken, purkit ja ruukut oli siirretty nopeasti väliaikaissäilöön.
Eikä mennyt kuin toinen tovi, kun miäs purkasi huoneen kokonaan, vain lattia ja vanhat kylvölaatikot jäivät paikoilleen.
Laatikot puretaan, pöydän tarvetta mietin, kunhan uusi huone saa muotonsa.

Kolmannessa kuvassa ei ole tovissa noussut uusi huone, ehei, vaan kuvauksellinen kaksikko.














Lapiot.

Tästä se taas alkaa, uuden luominen.



















Auringon valoa ja lämpöä sinulle,