lauantai 5. kesäkuuta 2010

Aakkosista alkoi....















Aapiskukko jäi alaluokille, kun 16 - vuoden jälkeen viimeinenkin lapsistamme sai todistuksen tänään käteensä.
16 perättäistä vuotta on pitkä rupeama saman koulun juhlasalissa katselemassa lapsia rivissä laulamassa, lausumassa ja esiintymässä pontevin palkein. Ja tietysti tämän viimeisen kevätjuhlan missasimme, kun osalla opettajista oli lomautukset. Yhteistilaisuutta ei pystytty järjestämään laisinkaan.


Kuluneella viikolla koulun nurmikentällä pidetyssä hartaustilaisuudessa opettajat järjestivät kuudennen luokan oppilaille oman muistamisen. Kolme syksyllä yläluokille siirtyvää nuorta laulettiin muistoihin ja heille annettin vanheimpainyhdistyksen ostama korulahja.Näillä sanoilla poikakin ehti laulamaan kuusi vuotta, nyt oli aika seisoa kuoron edessä ja kuunnella itse, kun muut sen heille lauloivat....


On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin

refrain:
Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa
on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää,
Jeesus vierellemme aina jää

refrain


















Tunnelma on ollut viimeisen viikon haikea, taakse jää seitsemän vuoden aikainen alakoulu. Monta opettajaa ehti tulla tutuksi, paljon kavereita, tuttu ja turvallinen pieni maalaiskoulu.
Mutta haikeus on tänään muuttunut iloksi, hieno todistus kädessä ja pitkä kesäloma edessä.
Nuori mies on valmis aloittamaan yläkoulun elokuussa.













Kevään aikana on tsemppiä tarvittu, kun tyttären yo - kirjoitukset eivät onnistuneet toivotulla tavalla. Juhliin emme varautuneet laisinkaan, uusintakokeen aika syksylle on varattu. Kesä kuluu lukien ja töiden parissa. Onneksi on työ, ei jää aikaa murehtimiselle.Pientä haikeutta kyllä tunsin taas eilen, kun istuin yläkoulun auditoriossa katselemassa lukion ilmaisutaitoryhmän kirjoittamaa esitystä.
Samaisella näyttämöllä tytär esiintyi ensi kerran ollessaan 5 - vuotiaana satubaletissa, letit vain poukkoilivat ja tyllihelmat hulmusivat.
Nyt oli meno muuten hurjaa ja teksti, se oli paikoin julkaisukelvotonta.
Näytelmä oli hauska, omalla tavallaan mukava. Letkeää menoa ja yleisö sai nauraa.


















Haluan toivottaa kaikille koulutyönsä päättäneille, valmistuneille ja opettajille.
Mukavaa kesää ja antoisaa lomaa.
Nokka kohti uusi haasteita, aina ei voi saada kaikkea, ei edes joka kerta ;)


5 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Kauniin laulun Santeri sai muistoksi pikkukoulustaan. äiti

pirle kirjoitti...

Tunnelmallinen päivä on selvästi herkistänyt mieliä. Tuttu tuo nuorimmaisen juhlassa laulettu "turvalaulu".

Onnittelut tyttärelle tähänastisista saavutuksista - elämä on aina edessäpäin!

Zelda kirjoitti...

Tsemppiä neidille syksyn koitoksiin, kaikki on vielä edessä.

tia kirjoitti...

Nyt kesää viettämään että on syksyllä paljon energiaa opiskeluun. Kesällä tytär parantaa tietojaan ja syksyllä uudet kokeet, ajatuksena että tästäkin jotain uutta oppii elämään.
Meillä poika sanoi että alkaa uhkaavasti opiskelut olla loppusuoralla, hiukan vielä.

TeSa kirjoitti...

Kiitos.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, hiljaksiin omaan tahtiin.