Arkikoru

Kelloni relas, remmi katkesi kohta uuden patterin vaihdon jälkeen ja jäin ilman ajannäyttäjää.
Arvoin, laitatanko uuden nahkaremmin vai mtn teen.
Rannekelloa en tarvisi laisinkaan, onhan puhelimessani kello, mutta töissä kello on mieluinen tahdittaja.Pitkällisen pohdinnan jälkeen kysyin ystävältäni Tiinalta, saisinko yksityistunteja, jos tekisin kellooni helmiremmin.
Juups, onnistui ja saimme aikataulumme sopimaan yksiin eilen illalla.
Työmatkalta pieni notkahdus vasemmalle ja olin helmityöntekijä Karttusella.












Niinhän se on, että käsitöiden tekoon saa kulumaan aikaa, mutta kyllä siihen saa kulumaan kynnetkin.
Ihan mahdoton aika uppoutui toisen jousitapin irroittamiseen kellotaulusta, kun ensimmäisessä sovituksessa remmistä oli tulossa liian tiukka.
Ihan vain hetkisen oli mennä hermot, jos niitä on koskaan ollutkaan, kun monella käsiparilla yritimme ilman väkivaltaa sovinnolla saada työtä etenemään. Hetken kävi jo mielessä, että miten kelloliikkeessä remminvaihto sujuu niin nopeasti.
Olisiko siihen mitään koulutusta, ihan vain muutama lähiopetustunti vastaisuuden varalle.
Olin varannut mukaani erilaisia lasihelmiä, tarpeeksi isoja, jotta kuminauha mahtuu hyvin helmen läpi.












Yllätys, yllätys, tein remmistäni vihreän, kahdella poikittaisella ruskealla helmellä sävytetyn.
Oma helmivarastoni on vuosien aikana enemmän huvennut, kuin karttunut. Löysin kuin löysinkin pareittain sopivat helmet remmiini.
Kun neljän tunnin iltapuhteen jälkeen olin kotona lähempänä 22. 00, etsin kaikki rannekelloni, josko tekisin niihinkin uuden remmin.
Tällä kellolla on minulle tunnearvoa, olen saanut sen miäheltäni, kun nuorimmaisemme syntyi.














Minulla on jo pidemmän aikaa ollut ajatus tehdä päivitystä muistakin helmitöistäni vuosien varrella.
Tiina on ollut innostava opettaja jo useamman vuoden eri opistoissa. Moni teistäkin on ehkä ollut hänen opissaan.
Kiitos sinulle, remmi on juuri sopiva ja kiva lisä arkiseen asuuni.