tiistai 8. kesäkuuta 2010

Ihan villiä


















Tätä on odotettu jo pitkään, uutta tiepäällystettä!
Aikasin keväällä oli jo merkkejä tien sivuun ajetuista verkoista ja tasoitetuista pientareista, jotain tapahtuu pahasti rikki routineelle tielle. Vilkkaasti liikennöity tie on kulmakunnan päätie, jossa on mukava käydä pyöräilemässä ja luistelemassa.
Viikonloppuna teimme katselmuksen pyörillä, hyvältä tuntui. Irtokivet olivat painuneet öljysoraan kiinni. Eilen lähdimme miähen kanssa liikkeelle ensin pyörillä ja hiekkatien päässä vaihtui luistimet miähen jalkaan.
Tänään meitä oli tuplaten lisää. Kahdet luistelijat ja pyöräilijät.
Ensinnä piti ottaa alkulämmöt, kun survoimme hiekkatietä pitkin reilun pari kilometriä, poika keuli eli leikki tiellä!















Kun kaikki varusteet oli puettu päälle, tajusin vasta ettei nuorimmaisella ollut kypärää. Hmm...
... eihän sitä ollut kotoa lähteissäkään!
Kukaan ei sitä lähtenyt hakemaankaan, vaan matkasimme ilman.



















Itse en arvannut ottaa vielä omia luistimiani varastosta, olin raatopartiossa, kuljetin tytsin kanssa juomia ja sauvoja. Ja kuvasin ajaessani.














Matka taittui mukavasti, poika sai isältään oppia sauvojen käytöstä, sekä luistelutekniikasta. Rullikset ovat ihan erilaiset kuin maalivahdin vermeet.Pyöräillessä näkee maisemat ja talot erilailla, kuin huristaessaan autolla.
Ei tarvitse mennä kauaksi kotoaan, kun näkee monta kuvattavaa kohdetta. Se mikä on vuosia tuntunut ränsistyneeltä ja rumalta, on saanut ihan erilaisen merkityksen, kun on saanut hiljattain kuulla talon historiaa.














Minusta tässä talossa on aina ollut jotain kaunista. Hiljaisena ja tyhjänä nököttänyt paikoillaan vuosikymmenet.
Kaunista kulunutta pintaa.
Tytär tekee muutaman viikon "talonmiehen" hommia, poikkesimme iltatöihin sillä välin kun luistelijat kaahasivat kiiltävää pintaa ja täyttivät koko toisen ajoradan sauvoineen.



















Näissäkin mutkaisissa teissä jokainen mutka ja tuttu kohta näyttää linssin takaa erilaiselta.
Siitä vain pieni kohta mahtuu kerralla ruutuun, vaikka koko edessä olevan maiseman haluaisin näyttää.

Koska juomahuolto oli meillä naisilla, olimme toimissamme ripeitä ja saavuimme yhtä aikaa luistelijoiden kanssa sovittuun kohtaamiseen.



















Kun ei ota mitään tavoitteita, ei liikaa matkaa kerralla, ehtii katsella ympärilleen, moikata seuraavaa luistelijaporukkaa, jutella rauhassa ja kerätä kaikki irtonaiset varusteet koriin, on hyvä palata kotiin hiukan hengästyneenä ja otsa hikeä valuen.

5 kommenttia:

Olivieno kirjoitti...

Kaunista seutua, olen sielläpäin usein sitä ihastellut!

Katrir kirjoitti...

Olipa kivaa luettavaa, koko perhe harrastaa/viettää aikaa yhdessä.

Sirpa kirjoitti...

Olipa reipasta meininkiä!äiti

tia kirjoitti...

Ihania tuollaiset retket ja yhdessä olot, totta näkee paljon enemmän ilman autoa, minullakin tiedossa muunlaista oloa kuin kotona, lähden mökkeilemään, tai lapsuuden kotiin se kun on meille mökkinä.

TeSa kirjoitti...

Pitäjän kauniit maisemat halkoo kolmostie, joka kannattaa aina välillä jättää taakseen ja poiketa sivuteille.