Sulatusta

Joskus taisin lasipöytäni äärestä kertoa, että minulla on kotona aika vähän lasia varastossa.
Nykyään työpöytäni pinta alkaa enenevässä määrin muistuttamaan työpaikkani hinnoittelupöytää, kun lasilaareihin tehdään täydennystä.
Niin se vain on, että on tosi hankala pitää näppinsä irti mahtavasta lasitarjonnasta, mitä työssäni joka päivä näen.Tällä kertaa olen antanut pikkusormeni lasinsulatukselle, jota en ollut tehnyt koskaan ennen oppisopimukseni alkua.
Ihan opiskeluni alussa pääsin osallistumaan sekä alkeis-, että jatkokurssille, josta sain hyvän tietopohjan sulatukseen.













Sittemmin olen tehnyt sulatuskokeiluja ja suunnitelmia, sekä valmiita töitä työpaikallani.
Olen ostanut pienissä erissä eri sävyisiä laseja, joista pääsen tekemään kotona omatoimisesti muutaman sulatustyön.
Koska Bullseyen laseissa on mahtava värivalikoima, antaa se vapaat kädet tehdä lähes minkälaisen kuvan.


















Piirtelin terälehtiä muutaman kappaleen lasille. Yritän käyttää lasin mahdollisimman tarkasti, eli en tehnyt leikkaussuunnitelmaa etukäteen. Jos ja kun palat menevät leikatessa rikki, voin käyttää kaikki pienimmätkin palat jossain toisessa työssä, jollen hyödynnä niitä tähän tekeillä olevaan.
Luonnostelin jonkinlaisen kuvan, etten ihan mahdottomia yritä saada sopimaan yhdelle pohjalevylle.Lisäilen työhön vielä lisää värejä, mutta en jaksanut millään seistä työpöytäni ääressä kahta tuntia pidempään, kun takana oli ihan mukavan vilkas lauantainen työpäivä.
Valmiin työn vie mukanani töihin sulatukseen. Oma uuni olisi hieno omistaa, mutta sillä tarvisi sitten olla paljon töitä, että sen hankinta on järkevä sijoitus.


















Kurvasin työhuoneeltani kasvihuoneeni ohi pirtille. Eipä tullut mieleenikään puikkelehtia omenapuun alta, kunnollinen lumipeite olisi kuitenkin pudonnut niskaani.