Vuosi vaihtuu

Koskapa tavakseni on tullut kasata uuden vuoden kynnyksellä mennyt vuosi kasaan, teen sen taas.
Heräsin ajatuksistani kotimatkalla, kun edessäni välähti ensimmäinen raketti. Se on taas täällä, uudenvuoden aatto.
Mihin tämä vuosi katosi?
Alkuvuonna oli työn takana saada papereihin väännettyä uusi vuosikymmen, 2010. Nyt opetellaan vaihtamaan ykköstä perään.















Vuosi on kaikkinensa ollut nopeatempoinen, mukava, eikä suuria ponnisteluja ole tarvinnut tehdä oikeastaan minkään asian suhteen.
Toki jatkuva väsymykseni, asioiden unohtelu, ym. kuuluvat arkeeni, mutta näidenkin asioiden kanssa olen oppinut elämään.Tosin jatkuva unohtelu harmittaa, tarvisin paljon enemmän unta, että pystyisin parempaan.
Kun kertaan mennyttä vuotta, on siinä ollut mukana monta ylämäkeä, pettymystä, mutta ihanaa vapaata alamäkeäkin tosi monta metriä.
Niin, se alamäkikin, jonka jälkeen olimme nuorimman kanssa yön sairaalassa tarkkailussa.
Harva meistä ei voi kieltää olevansa materialisti, no, minä en ainakaan.














Siksipä myönnän, että tämän kasan alta paljastunut rikkoontuminen oli suurimpia pettymyksiäni kuluneen vuoden aikana.
Mutta, paistaa se päivä risukasaankin ja kuinka minä kesän lopulla iloitsin uudesta ja upeasta kasvihuoneestani, jonka miäs minulle rakensi.
Sieltä se kesä kohta kohisten lähestyy.













Viime kesästä on jäänyt montakin muistoa, sateet. Ja ne kamalat ukkoset, jolloin valvoimme tyttären kanssa.Tyttären pelko ukkoseen on vain pahentunut, ei ole leikinasia, kun toinen puhaltaa paperipussiin joka salamaniskun jälkeen.
Nuorimmaisen kiekkoporukka valittiin vuoden joukkueeksi oman kunnan alueella. Kiertopalkinto oli meilläkin hetken aikaa kiilotettavana.
Tuohon harrastukseen liittyen meillä odotetaan jo tulevaa kevättä ja uusia haasteita.












Käsityörintamalla tuntui kaikki junnaavan paikallaan, vaikkakin kulutin lankaa 1. 920 kg enemmän kuin edellisenä vuonna, päästen 16. 645 kg.
Luku ei tunnu huimalta, mutta missä ovat taas ne kaikki valmistuneet työni?
Maailmalla.
Suurimman ja kauneimman työn tein neulomalla tyttärelle peiton, johonka olin ostanut langat joululahjaksi. Lankapeittoja tein kaikkinensa kolme, kaikki isoja. Mukavin oli virkattu peitto, johon sain käytettyä paljon jämälankojani.
Ensi vuodelle olen jo katsonut yhden peiton mallin valmiiksi.
Ja monta lankakerää odottaa koreissaan ja laatikoissaan tekijää. Kaikki aikanaan.
Iloitsin nuorenparin kihlauutisia, lähiseudulle avatuista uusista lankakaupoista ( löytyy sivupalkista), pienistä lasitöistä, joita olen ehtinyt kotona valmistaa.

Opiskeluni ovat nyt tasan puolessa.
Mikä huikea määrä tietoa ja taitoa onkaan tähän mennessä karttunut.


















Tulevan vuoden ennustuksia en halua tietää, haluan elää päivän kerrallaan, nauraa paljon, nukkua hyvin ja olla läsnä arjessa.
En lupaa mitään, toivon vain olevani aktiivinen ottamaan vastaan uusia haasteita, sekä idearikas, ettei arki olisi niin harmaa.

Toivotan sinulle iloa uuteen vuoteen,