Jälleen kasvihuoneella

Viime päivät olen tyhjentänyt kasvihuonetta, eli siirrellyt viimeisiä pikkutaimia ulos kasvamaan. Siistinyt jälkiäni ja siirrellyt tavaroita uusiin paikkoihin.Keväisin sitä aina miettii, mitä uutta laittaisin kasvamaan, kun kukkamaille jää talven jälkeen aina aukkokohtia. Ainakin ne hyväksi todetut samettikukat ovat listaykkösenä ja niitä on tänä kesänä monessa eri kukkaryhmässäni.
















Olen vihdoin löytänyt kauan kadoksissa olleen "vihreän peukaloni" ja antanut luovuudelle vallan. Suurella innolla työnnän kottureita, milloin on kyydissä multakuorma, milloin taimia.
Suurilla saksillani nappaan huonot oksat mennen tullen, kohentuu nekin pensaat ja puskat joita en viime vuosina ole ehtinyt hoitamaan.

















Joka päivä olen kitkenyt ja kastellut ja nauttinut suunnatomasti päivän päätteeksi aikaansaannoksistani.
Kaikki suuret istutusruukkuni ovat nyt käytössä ja omille paikoilleen kannettu.
Siksipä kasvihuoneessani on jälleen tilaa kävellä ja juoda vaikka päiväkahvit.
Vanhat perunalaatikot nostettiin ikkunan eteen. Ruukut pysyvät paremmin ehjinä, kuin olisivat lattialla.

















Jonkin vanhan lipaston laatikonkin olen ottanut uuteen tehtävään.














Viimeistelin sen Indiskan nupilla.














Uudelleen järjestelty nurkka näyttää viihtyisältä.
Vielä siirrän tuon hontelojalkaisen kurkuntaimitelineen omalle paikalleen, kun saan loputkin väliaikaiset taimitelineet kannettu huoneesta pihalle.
Aamupäivällä alkanut päivitykseni keskeytyi ukkoskuuroihin, joita kulki ohitsemme useita.

















Välillä satoi vettä ihan kaatamalla, välillä tuli rakeita.
Mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko, eikö vaan?