Minähän vain harrastan

Kylläpä osasin ajoittaa hellehattuni valmistumisen ihan ajalleen, nyt tälle on käyttöä.
Edellisvuosien kesäpäivinä aina suunnittelin tekeväni pitsihatun, mutta sen tekeminen vain on jäänyt. Päivänä muutamana etsin uusiin suunnitelmiini lankoja kätköistäni, löysin nämä Cataniat ja laitoin ne odottamaan vuoroaan.
Hatun malli on kokeilemalla tehty. Pitsiliinan aloitus ja pylväillä jatkettu. Halusin väljän mallin, koska pitkä tukkani on useimmiten kiinni, saan soljenkin sopimaan siististi hatun sisään.
Lierireunasta virkkasin kiinteillä silmukoilla tarpeeksi leveän, se suojaa silmät kirkkaalta auringonpaisteelta.
Tokkopa tämä päässä lähden kylille käpöttelemään, mutta saattaa olla, että kesäteattereiden penkkiriviltä minut voi pongata pitsihattuineni tänä kesänä ;)













Edellisen päivityksen kommenttiin haluan vastata näin päivityksen yhteydessä.
Minulta kysyttiin, kuinka perheeni ja miäheni suhtautuu jatkuvaan käsitöiden tekoon?
Positiivisesti, koska jokainen joka minut tuntee, tietää, etten teen sitä suurella ilolla ja innolla. Olen tehnyt kaikenlaisia käsitöitä ihan lapsesta asti, hakenut lisäoppia milloin miltäkin kurssilta.
Tällä hetkellä kun olen uudelleenkoulutuksessa, sekin ala on käsityöpainotteinen ihan oman miäheni kannustamana.
On ihanaa saada aikaiseksi jotain näkyvää, valmiiksi työ kerrallaan ja aloittaa jälleen alusta. Etsiä uusia haasteita ja materiaaleja, tästä kaikesta minä ammennan sen oman positiivisen hyvän oloni!