Keittiöhaaste

 Sain taannoin Paulalta haasteen jossa kuvataan oma keittiö ja jatketaan tämä viidelle (5) eteenpäin.

 Kuvaan töitäni usein keittiössä, koska se on kodin valoisin paikka. Jopa tänä aamuna, kun taivas on pilvessä joitakin hetkellisiä auringonpilkahduksia lukuunottamatta. 
Kotimme keittiö on tupakeittiö, jossa on aamuaurinko ja illan kajo. Keväällä on kiirus pestä ensinnä keittiön ikkunat ulkopuoleltakin, että pitkän pimeän talven jälkeen saa kaiken valon tulemaan suoraan sisälle. Ulkoa tuleva valo kyllä paljastaa kaiken pölyn ja noen määrän ympäri vuoden, mutta en anna sen haitata arkea.

 Ikkunan edustalla pidän aina ne kukat, jotka vaativat akuutisti tai enemmän huomiota. Tällä hetkellä siinä on tuoksupelargonia, jonka sain joitakin vuosia sitten ja kesän lopussa katkoin taas pitkän latvuksen talteen. 
Kesän ulkoillut lehtikaktus hakee vielä paikkaansa, tosin saattaa jäädä tähänkin ilahduttamaan punaisine lehtineen.

Pieni santtu ruttuisine lehtineen ei veny eikä vanu, mutta on muutoin hyvinvoiva.
Keittiössäni on aina paljon viherkasveja juurikin tuon hyvän valaistuksen vuoksi.

 Yli 20 - vuotias kotimme keittiö on alkuperäisin kaapein, mutta muutoin pintaremonttia on tehty monta kertaa. Suuri jääkaappi/kylmiö/pakastin rohmu on kannettu Toimelan märälle puolelle uusiin tehtäviin vuosia sitten, kun tilalle hankittiin suurehko jenkkityylinen jääkaappi. 
Kaapin päällysen olen vuosien aikana täyttänyt vanhoilla juomapulloilla, jotka ehtivät pölyttymään hetkessä. Korillinen käsipyyhkeitä on tarpeen, koska tiskikaappi on kannettu ulos samaan aikaan suuren jääkaapin kanssa.

Jääkapin viereen on pultattu vanha renginkaappi, jossa säilytetään päivittäisessä käytössä olevat mukit. Mikro asettuu hyvin tämä kaapin alle.
Ja kun kääntyy ympäri, on tiskiallas.

 Käsienpesusaippua, teesihti ja juuresharja ovat kädenulottuvilla tiskialtaan reunalla.

 Samoin kuin pakollinen "tiskikaappikin", vihreä siivilä. Juomapulloille on oltava jokin kuivausteline. Taustalla on tiskiaineet.

 Päivittäiset astiat, kahvi ja erilaiset teeni ovat avohyllyllä tiskialtaan yläpuolla.

 Lukuisat juomalasit, osa kahvikupeista ja kattausastioista ovat näiden tekemieni lasiovien takana.

 Suuret tarjoilulautaset olen halunnut seinälle. Näistä tarjoillaan iltapalaa, juhlatarjottavat tai sitten ne ovat osana jotain sisustusasetelmaani. Monikäyttöisyys on parasta, kun astiaa ei vain osteta tiettyä käyttöä varten.

Keittöstä löytyy paljon tavaraa kirppiksiltä ja tämä on niistä ehdottomasti massiivisin! Yhden seinän täyttävä kaapisto. Tänne olen saanut mahdutettua kaikki suuret astiastoni pikkutilpehööreineen.
Kaapisto on neliovinen ja vaatii ympärilleen paljon tilaa tullakseen edukseen.
Vaikka keittiömme on suuri, n. 24 neliötä, on oma haasteensa saada siitä toimiva. Monet juhlat on juhlittu, pidot pidetty ja kutsut katettu ihan toimivasti.

Pidän yksityiskohdista, jotka täydentävät tosiaan. Tämä keittiön kattovalaisin on yksi niistä ihanuuksista, jonka ympärille olen voinut vuosien aikana kerätä sitä ihanuutta ja kauneutta, jota keittiössämme on.
Näin vuosia sitten lehdessä kuvan, jossa oli kuvattu suomalais-italiaisen perheen kotia Suomessa. Kuvissa näkyi aivan ihana valaisin, kaksihaarainen, enkä saanut sitä pois mielestäni. Minun oli pakko ottaa yhteyytä lehden toimitukseen, josta tiedustelin, että voisivatko he ottaa vielä yhteyttä perheeseen ja kysyä onko valaisin tuotu Italiasta, jolloin voisin heittää hyvästit haaveilleni. Mitä vielä! Tämä valaisin oli valmistettu Suomessa, jolloin aloitin sellaisen soittorumban ympäri suomenniemen kaikkien suurimpien valaisinliikkeiden vastaanotoille, että en ikuna koskaan ole mitään niin paljon jahdannut kuin tätä.
Meni viikkoja, kun kaikki myivät eioota. Valaisin oli suosittu malli, mutta sitä ei vain saanut mistään enään.
Pahus! Luovuin jo haaveistani saada tätä, kunnes.
Tuli se päivä, jolloin meidän oli aika vaihtaa sohvakalustomme ehjiin, eikä siinä muu auttanut kuin lähteä koeistumaan useammat sohvat. Olin ihan ryytynyt istuessani nykyisen sohvakalustomme syliin, nojasin rennosti selkänojaan tunteakseni kuinka hyvä siinä olisi istua, kun huomasin sen mitä olin hakenut pitkään. Tämä valaisin oli ihan pääni yläpuolella! Ja mikä parasta, kolmihaaraisena.
Myyjä oli ihan hämillään kun hyppiä pompin valaisimen alla, en sentään sohvalla. Siltä seisomalta tein kaupat sohvista ja tästä valaisimesta, eikä kummatkaan tulleet sen kauempaa kuin silloisen työpaikkani vierestä.
Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

 Tämän pienen keinun ostin joskus huutokaupasta 5 €. Päällinen oli punaista vakosamettia, jonka vaihdoin hiukan hillitymmäksi. Miäs kantoi kompuran keittiön lattialle, että sain kiinnitettyä toppaukset ja kankaat kunnolla.

 Kun vieras astuu ensimmäisen kerran kotiimme, on yleensä ilme kovin yllättynyt. Leivinuuni ja hella ovat miltein pirtissä. Kuten mainitsin, meillä on tupakeittiö, jossa olemme yhdessä avarassa tilassa, jota ei ole haluttu peittää seinillä. Lämmin puuliesi ja - uuni hohkaavat lämpöä, jakaen sen moneen eri huoneeseen.

 Puulieden kuvun päällä on lasten kuvat. Näitä erilaisia kuvasarjoja löytyy joka puolelta kotiamme. Lapset on aina läsnä, ovat he sitten missä tahansa.

 Leivinuuni lämpiää kylminä ja kosteina talvipäivinä melkein päivittäin, vaikka en siinä laittaisikaan ruokaa.

 Ja uuninpankolle kerääntyy mitä kummallisempia kasoja erilaista tavaraa. Ei tosin sillon kun uuni on lämmin.

 Nämä lasipurkit on tarkoitus käyttää kynttiläpurkkeina, missä ja milloin, en vielä tiedä.

Ruoka-aineista on näkyvillä vain tämä "aamiaistarjotin", jossa on sokerit, hunaja ja myslit. 
Tämän viereen sitten sijoittuu sähköliesi. L- mallinen keittiö on ensin pitkää käytävää, jonka suurimpaan tilaan sijoittuu ruokapöytä.

Kuuden hengen ruokapöytä on välillä niin täynnä tavaraa, askareita, että siirrämme sujuvasti sen verran kaikkea pois tieltämme, että saa ruokalautaselle tilaa.
Viikon ajan on pöytää täyttänyt pojan kiitoskorttiaskartelut. Ensinnä tein kovalla innolla, mutta viimeistely jäi pahasti vaiheeseen, kun poika ei viitsinyt allekirjoittaa korttejaan. Noi nuoret, murr!

Suuresta pöydästä on paljon iloa, koska sen ääressä on vietetty paljon mukavia hetkiä. Sitä voin käyttää isompien ompelutöideni työtasona, askartelussa ja pakkauksessa.

 Huvittavaa kyllä. Jotkin esineet jäävät paikoilleen, vaikka niillä ei ole mitään tarvetta näkyä. Yksi näistä on tämä vauvakimpussa ollut poikavauva. Tämä tuli reilun 15- vuotta sitten, kun nuorimmaisemme syntyi. Tikku on ollut siitä lähtien kynäpurkissa.

 Kynttilälampettien keskelle jää jotain, jota ei voi peittää, mutta silloinhan sen voi korostaa. Tämä laite "haistelee" huoneen lämpötilaa, eli tarvitaanko lisää lämpöä.

Lattiat peittyvät kotoisasti räsymatoilla. Murusilla. Hiekalla. Suurilla lenkkareilla! Moottoripyörän pakoputkikin on ollut pitkin pituuttaan lattialla. Elämällä, pienten jalkojen teputuksella, jotka kaikki ovat kasvaneet jo suuriksi.

 Keittiökierros päättyy pitkän työtason toisen ikkunan ääreen, josta näkee, että paistaa se aurinkokin, vaikka ei siltä aina tunnu.

Nyt olisi sen haasteen aika. Kertoa sinun keittiöstäsi.
Jaan haasteen Seijalle, Heleenalle, Intsulle, Eijalle ja Marleenalle.