Toimela

 Työhuoneen yleisilme on tänä syksynä kokenut kummia. Sitä on koetettu kohentaa monin eri tavoin, siirrelty kaappeja ja laitteita mahdollisimman käytännöllisiin kohtiin, jotta meille kaikille olisi se oma tila. 
Suurin kiintokaluste on työpöytäni, jota ei niin vain mennä tuuppimaan. Pöydällä oleviin töihini ei saa mennä kajoamaan, jollei siihen ole erikseen annettu lupaa. Eikä pöytää täytetä millään turhakkeella vain siksi, että tyhjensin käteni.
Toinen suuri "saarreke" on punttisali, joka monine suurine laitteineen vie lattiatilasta lähes puolet. Näiden laitteiden ulokkeet on pitänyt miettiä siten, ettei kukaan kompastu niihin, eikä painot putoile jaloille. 
Eikä tässä vielä kaikki. Kun samaan tilaan on vielä sovitettu suuret kangaspuut, neulekone, pitkä rivi astiakaappeja, kirjahyllyjä, on suuri avoin tila oikea haaste!
Tila on harrastehuone, eli meidän Toimela.

Pieni osa kartiolankojani on näkösällä, ikään kuin inspiraationa mahdolliselle neulekonekaudelle. Koin suuren neulekonehulluuden kultaisella 90- luvulla, jolloin ostin elektronisen koneen ja sillä hurruuttelin mitä vain, milloin vain. Käsinneulonta vei kuitenkin voiton, mutta koneestani en ole halunnut luopua vieläkään.
Monitoimitilassa on vietetty lasten bibbaloita, siellä on yövytty ja työstetty milloin mitäkin.

Eilen aamusta laitoin tulet pesään ja huoneen lämmittyä leikkasin laseja. Löysin kirpparilta hyvän leipätelineen kulloinkin työssäni käyttämilleni laseille. Pöytä pysyy siistinä ja näen missä mikäkin lasinpala nojailee.

Puolivalmisteena olleet tähdenpalat oli nopeita tehdä. Laatikossani oli kolmioita, joita leikkasin muutaman kymmenen lisää. Illan aikana sain kaikki tähdet tinattua, tosin kaksi pidempää puhelua pitkitti työaikaani puolella ja suutakin jo kuivas, mutta valmista tuli.

Kahdeksan tähteä, joista osan patinoin.

Torstai on toivoa täynnä,