Tyttären opinnot ovat loppusuoralla ja opinnäytetyö valmisteilla. Kuinka ollakaan, minä vanhus, kelpasin iäkkään naisen ehostukseen.
Olen yksi kymmenestä, joka pääsi mukaan tyttären työhön.
Tyttärellä oli mukanaan repullinen purkkeja, eikä ne olleet mitään tummeliluokkaa. Kaikki alkoi edellisenä päivänä kasvohoidolla, joka oli nautinnollinen hetki.
Liiemmin en ole itseäni käynyt koskaan istuttamassa minkään hoitolan penkeillä, siksi olikin kotona tehty kasvohoito ja ehostus ihan omaa luokkaansa. Sillä ehdin välillä käydä kastelemassa kukkasia, nyppimässä huonoja lehtiä pois. Nostamassa pyykit kuivumaan ja säätämään kameraa valmiiksi. Kissoja etsittiin ja oiottiin mattojen reunoja.
Siis sanalla sanoen, rasittava asiakas.
Tahdoin kevyen ehostuksen, vaalean ja harmaalla sävytetyn. Jos tyttären opettaja onkin neuvonut valitsemaan lookin asun mukaan, niin ei tämä nyt ihan kotiasuun sopiva pläjäys ole.
Mukavuudesta en tingi ja lopputuloksesta tykkään!
10 kommenttia:
No on siinä kauniit kasvot nyt. Pöh, sun olis pitäny vaan nauttia hoidosta eikä hypätä huolehtimassa ympäristöstä.
Vau. Ruhtinaallista tuollainen hemmottelu. Kiitos haasteesta katson keksinkö viikonloppuna vastauksia.
Tuollainen hemmottelu on ihanaa ja lopputulos on kaunis!
Minen pysty olemaan paikallani kauaa. Ei vai pysty.
Jos ei satu ja pakota, niin aina huomaa jonkin epäkohdan.
=)
Jahas luulin eilen jo kommentoineeni. Siis uusi yritys:
Kyllä on tyttö löytänyt oman alansa. Todella upea meikki, hillitty mutta näyttävä samaan aikaan.
Ala on kiehtova ja mieluinen.
Kaunis ehostus! Ja niin kaunis lamppu tuossa aiemmin, olet kyllä taitava!
Kiitos myös sinulle.
Wau!
=) kiitos.
Lähetä kommentti