Jäästä

Olihan se käytävä katsomassa Särkänniemen jäänveistoskin. Upea!
Delfinaarion edessä komeilee yli 10 m korkea delfiinipatsas.

Muistan jo lapsuudesta, kun Hämeenlinnassa, Aulangolla, käytiin katsomassa jäänveistokilpailuja. Upeita töitä, taitavia tekijöitä.

Viikolla keli alkoi tuntumaan jo niin keväiseltä, josko se jää alkaisi jo vähitellen sulamaan. Kasvihuoneen päädyssä olevan työpöydän päällinen oli enää vähän jäässä, mutta oven edusta niin lumenpeitossa, että en alkanut vielä kaivautumaan huoneeseen.

 Kotipihakin oli kuin jäädytetty kenttä, oli märkää ja vaarallista kulkea. Auto parkkeerattiinkin lähimmän ulko-oven eteen, että päästiin turvallisesti kyytiin.

 Rännit paukkuivat vesipisaroista ja lumikököistä, ihan selvästi kevään ensi oireita. 
Kunnes se lumisadealue pelmahti päälle arktisen kylmyyden kanssa.
Kaikkialla valkoinen puhdas lumipeite. Ja sitä on paljon. Jopa niin paljon, että eilen illalla kun kotiuduin monen mutkan jälkeen yksinäni kotiin, päivällä kyllä lähdettiin koko perheenä pojan peliin, niin ahdistuin siinä määrin lumen määrästä, että soitin naapurin isännän avukseni tälle aamulle lumitöihin. Oman miäheni huiliessa sairaalassa, piha on aurattu hyvin, ja minä pääsen viemään pojan kiakkopeliin ilman, että meidän pitää rämpiä umpihangessa.