Kädet mullassa

 Muutaman viikon ajan olen taas ottanut tuntumaa oikeaan työhön ja se tuntuu oikein hyvältä. 
Tykkään!

 Työ on vihreää, muhevaa multaa, pieniä siemeniä, paljon taimia ja mikä parasta. Vehreyttä.
Kova pakkanen tuntuu olevan jossain kaukana, vaikka välissä on vain ihan ohut muovi.
Ulkoa kuuluu kirkasäänisen linnun laulu, aurinko häikäisee silmää ja salaattilinjan vesi sujahtaa uudelleen kiertoon, tuoden huoneeseen jatkuvan kosteuden ja veden äänen.

Jotain muistikuvia minulla on tästä työstä, kun tein työkokeiluni aikoinaan. Oli ihana palata takaisin tuttujen työkavereiden pariin.

 Aina on uutta opittavana, uudet tavat ja tehtävät. Tällä kertaa työkuvani on ihan erilainen, laajempi, josta olen innoissani, mutta myös aika tavalla väsynyt. 
Päivän mittaan saapastellut askeleet olisi kiva tarkistaa, mutta unohdan joka päivä etsiä askelmittarini laatikosta mukaani. 

 Toisaalta, mitä sitä mittaamaan, kun jaloissaan se tuntee, kävelty on ja paljon. Mutta kaikki tuo väsymyksen tunne on hyvästä, nautin niin suunnattomasti saadessani tehdä tätä työtä. 
Ja onhan minulla iltatyö lasin parissakin vielä hetken aikaa, sekin on niin kivaa.

 Jos ihan väkisin on manguttava jostain, on ne aikaiset aamut ihan järkkyjä. Toisaalta. Ainahan minä voin kaatua sohvalle päikkäreille, kun pääsen kotiin. Ja niin olen kaatunutkin. Työvaatteet tiputan eteiseen, siihen eväskassin viereen ja nukun reilun tunnin, jotta jaksan taas.

 Kunhan kevät tästä etenee, aukeaa kasvihuoneen jokainen kulma kukille, tulee liike olemaan vieläkin vilkkaampaa. Pienesti ja niin sievästi ovat ensimmäiset kukat aukomassa nuppujaan.

 Ohimennen, kuin huomaamatta sitä vilkaisee ja huomaa vieressä olevan kukan aukovan nuppujaan uuteen päivään.

 Näillä lämmöillä sitä voisi saada kivan rusketuksen pintaansa, jos todellisuus ei olisi ylimmän kuvan kaltainen. Lunta kinoksittain.

 Päivän päätteeksi nakkasin työhanskani kuivumaan, vietän viikonlopun huilaillen ja viimeistelen muutaman käsityön.

 Tänään ehdin poikkemaan kaupunkireissulla parilla kirpparilla. Toisesta tulin ulos tyhjin käsin, mutta jälkimmäisestä löysin kahdet kumisaappaat itselleni. Mustat saappaat olivat käyttämättömät, siniset karvavuorisaappaat sisäänajetut. Näillähän minä tallustelen hyvän tovin, jos eivät ole samanlaiset parit, kuin käytössäni olevat. Ne tuppaa olemaan sisältä enemmän märät, kuin ulkopuolelta. Uudet, lähes käyttämättömät kumisaappaani ovat pieniä reikiä täynnä.