Tyrnoksia

Näin pääsiäisen alla on ainakin kerran sormet sotkettava liimalla, ihan vain tavan vuoksi. Blogini katselluimpia juttuja on helppo laittaa jonoon, mutta näin keväällä katsotuimmissa on päivän pääsiäisaskartelut, vaikka en ole mikään askartelija.

Kun olen kertonut tekeväni pajunkissatyön, olen kuullut monelta taholta saman kysymyksen. Mistä meinaat löytää pajukissoja? Tienpenkoista ja ojanpientareilta. Eihän niitä liikaa ole, mutta en minä paljoa tarvi, vain yhden pupun verran.
Keräilyyn sain apuja myös miäheltä, joka lähti ensimmäiselle keräysreissulle kanssani. Ja hyvä, että lähti.
Nimittäin. Minä kun survasin pienen 37 saappaani ojan reunalle, putosin niin syvälle hankeen, kuin jalassani on mittaa. 
Ensinnä kuului kiljahdus, kikatus ja muutama paha sana. En saanut saapastani pois hangesta. Onneksi miähen auttava käsi veti minut pälkähästä, pääsin pois pinteestäni. Jäinen pajunvarsi notkistui sen verran, että sain oksan saappani alle ja hanki kantoi hyvin.

Minulla oli jo viime keväänä suunnitteilla päällystää tällainen pupu tai kukko, mutta en löytänyt sopivaa esinettä. Ennen joulua hokasin Sinellissä tämän ihanuuden, ostin pois ja pidin visusti tallessa. 

Liimailin pajunkissoja vieri viereen. Pajunkissan kuorista tein silmät ja nenän.
On hyvä huomata, että juuri kerätyt, kylmät pajunkissat ovat suippoja. Kun ne liimaa ihan vieretysten, ei liiemmin styrox näy. Pajunkissan pinta pörhistyy lämmössä.

Pyrin asettelemaan pajunkissat oikeaan asentoon pupun kaaria muotoilemaan.

 Liimasin työn kolmessa eri osassa. Pään lituskaiset kukinnot on kerätty tänä aamuna. Kropan kukinnot on liimattu pari päivää sitten ja ne ovatkin ihan hyvin auenneet.

  Pajunkissan pinta on ihanan sileä, kiiltävä ja valon osuessa pintaan hyvinkin eläväinen.

 Jos nyt joku miettii, että miten kukinnot pysyvät kiinni pinnassa, niin voinen kertoa vuosien kokemuksella, että pysyvät hyvin kiinni.
Vertailuna voidaan käyttää näitä vuosia sitten tekemiäni munia, joissa väri on hiukan tummepi kuin pupussa.

 Rattoisaa lauantai-iltaa,