Kesän askarruksia

 Olen taas onnistunut välttelemään puutarhatöitä tosi pitkään. Tiedän sen, se kostaantuu aina.

  Huutokauppalöytöni on siirretty kasvihuoneen päätyyn, juurikin sille kohdalle missä sen näin olevan. Lähelle vesiallasta, josta on hyvä nostaa vesi pesualtaisiin.

 Avonaisen oven takana on istutuspöytäni, jonka läheisyyteen täytyisi nyt sovitella multauspöytä.

 Tämä pesupöytä oli kyllä ihan täydellinen löytö!

 Miäs kantoi tänään tikapuut, pinon lautoja ja suuret suunnitelmansa kasvihuoneen läheisyyteen, jossa alkaa pian tapahtumaan. Työhuoneen, eli Toimelan, oven päälle rakentuu kate ja portaiden ylätasanteelle pieni terassi.

Ihan vain talvista kulkua helpottamaan. Siihen samaan operaatioon kuuluu yhden marjapuskan ja nurmen poisto uuden tiepätkän alta.

 Viime syksy ja talvi jättivät syvät ja rumat ajojäljet nurmeen, jonka jälkeen onkin ollut helppo tehdä päätös, että nurmialaa vähennetään yhden ajokaistan verran.

 Viikko sitten kannettiin jo trampoliini toisaalle. Vielä pitäisi tehdä yhdelle ruusulle siirto ja irroittaa reunuskivet nurmen ja hiekkapihan reunukselta.

Kaivuri on jo tilattu. Joten kaivappa siskoseni hyvä monttu viinimarjapuskalle, ensi viikolla se on sinun.

Toisaalta, kunhan nyt edes kepillä merkitset sen puskan paikan, niin eiköhän se maahan saada meidän voimin.

 Tänään kotiutui viisi pientä ankkaa vanhan ammeen reunoille. Tosin yhden näistä nuorin adoptoi omaan käyttöönsä.

 Neljä rohkeaa aloitti oman seikkailunsa veden ääressä.

 Keräilin illalla pari ämpärillistä marjoja pois nostettavasta puskasta, ennen oksien alasleikkausta. Marjat eivät ole kovin mehukkaita, kypsiä kylläkin, joten seuraavaa mehustuserää varten en pidä mitään kiirettä.
Näitähän piisaa.

 

Uusia pieniä

 Forssan Vanhan ajan lelumarkkinoilla oli yhtä lämmin tunnelma, kirjaimellisesti, kuin aiemminkin. Huh, sanos!

 Sunnuntaille ajoittuva tapahtuma, muutaman tunnin shoppailuaika, on tiivistunnelmainen, hiukan nopeatempoinenkin. Kaikki pitää nähdä äkkiä, ostopäätös on pikainen, tai kohta jäit ilman.

 Kuvasin pienen talon, 1 : 48. Kaikki oli niin ihastuttavan pientä.

 Sitten ihastuin toiseenkin taloon ihan täpöillä, jossa oli valmiista paperiarkeista väännelty mitä kauniimpia asioita.

 En ostanut yhtään arkkia, ihastelin vain, kuinka kaiken voi tehdä näinkin.

 Hempeää, runsasta, mahdollisuuksia vaikka mihin.

 Iloa ja rakkautta,

 rehevää ja näyttävää.

 Tykkäsin!

 Omat ostokseni kuvasin reissussa rypistyneen hameeni liepeen päällä.
Ostoskassistani löytyi sämppäreitä, maitoo, kermaa, jukurttia...

 siivilä,

 lehtilaatikko,

 ei pelkästään vettä ja leipää,

 vaan Jumalan sanaa,

 pari tuolia, pöytä, matkalaukku

 ja tikarappuset.

 Kaikki nämä menevät keräilylaatikkooni muiden aiemmin ostettujen tavaroideni kanssa.

 Kun joskus ennätän, innostun ja aloitan, on minulla työhuoneella odottamassa suuren suuri lasikaappi, johon nämä kaikki ihanuudet löytävät paikkansa.

 Onneksi nämä kesämessut eivät ole kuin kerran vuodessa,

 jotenkin selviän tästä ostomorkkiksestani taas ennen seuraavia.

Tänne näin, ei kun tonne!

 Nuorten suuren päivän, hääjuhlan valmistelut on jo hyvässä vauhdissa. Tänään he tekivät käydessään opastekyltit siinä autonkorjauksen kanssa, sekä välissä.

 Mistä sinne juhlapaikalle sitten löytää niin monen risteyksen jälkeen?

 Ehkä näistä on jonkinlainen apu, jos sitten tähän opastekyltin laittoon määrätyt eivät eksy työmatkallaan toisaalle =)

 Opastekyltteihin käytettiin puretun navetan seinälautaa, joka on vanhaa ja harmaata.

Monta kylttiä, monta risteystä.

 Lisäksi useampi opaste juhlapaikan tapahtumista.

 Muutama varalle, jos tulee huteja...

 Lisääkin saatetaan tarvita, kunhan hetki jälleen mietitään.

 Lopuksi vielä oli häämatkakohteen suunta, jonne on yli 4 000 km matkaa, viuuh.

 Päivän päätteeksi, vaimo kotiin!

 On ihana suunnitella, miettiä yhdessä ja monta asiaa tänäänkin saimme etenemään.

 Kiitos kutsusta, olemme läsnä!