sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Uusia pieniä

 Forssan Vanhan ajan lelumarkkinoilla oli yhtä lämmin tunnelma, kirjaimellisesti, kuin aiemminkin. Huh, sanos!
 Sunnuntaille ajoittuva tapahtuma, muutaman tunnin shoppailuaika, on tiivistunnelmainen, hiukan nopeatempoinenkin. Kaikki pitää nähdä äkkiä, ostopäätös on pikainen, tai kohta jäit ilman.
 Kuvasin pienen talon, 1 : 48. Kaikki oli niin ihastuttavan pientä.


 Sitten ihastuin toiseenkin taloon ihan täpöillä, jossa oli valmiista paperiarkeista väännelty mitä kauniimpia asioita.
 En ostanut yhtään arkkia, ihastelin vain, kuinka kaiken voi tehdä näinkin.
 Hempeää, runsasta, mahdollisuuksia vaikka mihin.
 Iloa ja rakkautta,
 rehevää ja näyttävää.
 Tykkäsin!
 Omat ostokseni kuvasin reissussa rypistyneen hameeni liepeen päällä.
Ostoskassistani löytyi sämppäreitä, maitoo, kermaa, jukurttia...
 siivilä,
 lehtilaatikko,
 ei pelkästään vettä ja leipää,
 vaan Jumalan sanaa,
 pari tuolia, pöytä, matkalaukku
 ja tikarappuset.
 Kaikki nämä menevät keräilylaatikkooni muiden aiemmin ostettujen tavaroideni kanssa.
 Kun joskus ennätän, innostun ja aloitan, on minulla työhuoneella odottamassa suuren suuri lasikaappi, johon nämä kaikki ihanuudet löytävät paikkansa.
 Onneksi nämä kesämessut eivät ole kuin kerran vuodessa,
 jotenkin selviän tästä ostomorkkiksestani taas ennen seuraavia.

5 kommenttia:

satunNainen Paula kirjoitti...

Ihanaa, ihanaa!!
Olin merkinnyt tapahtuman kalenteriini, mutten sitten malttanut lähteä. Toivottavsti ensi vuonna kerkiän paikalle!

Heleena kirjoitti...

Voi, mitä kaikkea!
En sitten uskaltanut lähteä täältä yksin ajamaan...

Sirkka kirjoitti...

Olipa paljon houkutuksia tarjolla! Hyviää ostoksia teit.

Sari kirjoitti...

Mahtavia pikkuesineitä. Arvostan todella niitä ihmisiä, jotka jaksavat tuota näperrystä. Ei ole tullut tapahtumassa koskaan käytyä, vaikka lapsuudenkotipaikkakunnallani se pidetäänkin.

Eena kirjoitti...

Jahas. Oli siellä vissiin aika meno päällä, kun noissa sun ostoksissa oli paljon sellaista, mitä en ehtinyt edes näkemään. Olivat siis kadonneet jo, kun samojen pöytien ääreen pääsin. Vaan ei se mitään, meni ne kaikki rahat siitä huolimatta. :)