Pelimiäs

Pojan huoneen viimeistelyssä kuluikin monta päivää. Mutta tehdään kerralla valmiiksi, eikä räävitä myöhemmin. Näin on!

Oranssi sävy ei sitten sopinut mitenkään pojan sävyihin, joten väriä koneeseen ja päällinen perään. Samalla värjääntyi tyynynpäälliset, mutta niitä en voinut vielä ommella. Koneeni on kaaoksen keskipisteessä.

 Olen käyttänyt jo vuosien ajan onnistuneesti Nitorin värejä, josta tähän valittu Marine, tummansininen, antoikin hyvän sävyn päälliselle.
Eikä tähän kaikki värjäykset jääneet, limenvihreä päiväpeitto sai mustan sävyn. Sopii sekin paremmin hukkumaan huoneen tummiin pintoihin =)

 Valoiloittelua tuo sohvan alle ostettu 3 m väriä vaihtava led-valosarja, josta saa hyvän hämyvalon huoneessa pelatessa.

 Pirtsakka Jaffa-verho ostettiin ennen joulua, asennettiinkin jo paikoilleen edelliseen huoneeseen.

 Lattialle ääntä vaimentamaan laitettiin vuosia sitten kutomani tummansininen matto, jossa on ihan niitä samoja raitavärejä kuin ledivalosta voi ohjelmoida.

 Suurin murheenkryyni tuli seinähyllyistä, joista toinen käytiin palauttamassa takaisin huonon kiinnitysmahdollisuutensa takia. Saatiin tilalle mallihylly kunnon kannattimineen ja hyllyt saivat heti täytettä menneiltä vuosilta kerätyistä ja saaduista esineistä.

 Tästä kulmahyllystä käytiin pieni kädenvääntö, poika vai minä. Poika voitti ja sai hyllynsä, johon kerätä opiskelukirjat ja muut tarpeelliset päivittäiset tavaransa.

 Huone valmistui mieleiseksi, se on pääasia. Vanhemmat ovat antaneet vapaat kädet omille haluilleen, kunhan pysytään budjetissa.

Ai, oliko sellainen?

 Vaalealle seinälle laitettiin joululahjaksi saadut PartyLiten lampetit, sekä suuri, 50 x 70, valokuvakehys.
Kehys täytetään myöhemmin yhdessä valokuvilla, joihin pääsevät sisarukset ja parhaan kaverin kuva.

 Suuri kello sängynpäädyssä on eleetön.  Miäs lupasi piirtää seinään tussilla numerot!

 Keskelle lattiaa pitää saada vielä peliohjaimille pöytä tai viimeistelty sellainen. Sitäkin on jo suunniteltu vanhasta matalasta työtasosta, josko poika sorvaisi koulussa pöydän alle jalat ja minä päällystäisin pinnan superlonilla ja kankaalla.

 Karvanopat on joululahja. Odottamaan amisautoa.

 Yhden seinän peittävä tumma tapetti on kivan kolmiulotteinen, eikä hopeapintaisena laisinkaan liian musta.

 Kyllä täällä pelit luistaa ja välillä pitää availla niitä koulukirjojakin. Eikö vaan?

 Tapetoinnit ovat jatkuneet useamman päivän toisessa makuuhuoneessa, jossa on saanut tai oikeastaan on pitänyt piirrellä viivoja seinään.

 Näin haasteellista seinäpinnoitusta emme ole tehneet moneen vuoteen, mutta hyvä siitä tulee, kunhan ei hättäillä.