Pilleri, eli pastilli, eli...

 kulmikas, jossa ei ole yhtään terävää kulmaa, mutta näyttää silti kulmikkaalta. Se on minun uusin valmistunut työni. Tästähän tuli pullea, suorastaan muhkea. Meinasin, että en liiemmin poista sisätyynyn täytettä. Tyynyn päällä istuttaessa vanu kuitenkin littaantuu ajan kanssa. Hymyilyttää, kun pääsin lopulta testaamaan sitä.

 Olin pudota tuolilta! Tästähän tuli tasapainotyyny. Selkäkaupan sivuilla kerrotaan, että tasapainotyyny on monikäyttöinen harjoitusväline, jonka avulla parannat tasapainoa, koordinaatiokykyä, lihaskuntoa ja verenkiertoa. 
Tällähän se harjoittelu onnistuu. Eikä siihen paljon tarvittu. Muutama lappu arfikankukkia ja käytetty nukkumatyyny, joka pursusi täytteensä ulos.

 No, jos tämä osoittautuu ihan epäkelvoksi tässä uudessa tehtävässään, sen voi hyvinkin siirtää sohvalle tai sitten ottaa hiukan täytettä pois sisätyynystä. 
Tyynyn ulkoreunaa kiertää pitkä vetoketju, joka avaa tyynynpäällisen puoleenväliin. Helpottaa huomattavasti päällisen pesua jatkossa.
Tänäänkin olen venkoillut eilen päivittämäni piirroksen kanssa. Josko nyt ottais sen oman asenteensa, peräksiantamattomuuden, pimeästä nurkasta ja menis työstämään mallin valmiiksi. Kun kaikki korjattavat ja kasattavat ompeluksetkin tuli suoritettua valmiiksi, pölyt pyyhitty ja pyykit pesty.

Luonnoksia

 Tunnen suurta ärtymystä jo ajatellesanikin piirtäväni jotain. Monta monituista päivää olen neulonut ja neulonut. Katsellut elokuvia ja ollut ihan tuuliajolla (pakkolomalla), enkä suonut ajatustakaan kyniäni kohti.
Miksi minusta ei tullut piirtäjää, kun sitä taitoa tarvisin !!?? 
Ärsyttää. Olo on kuin opiskeluaikoina, joko voisi lähteä kotiin? Paljonko kello on? Mun täytyy nyt mennä.

Olihan minulla jo ahaa-elämys, mutta aamulla hampaita pestessäni katselin taas tätä pulloa ja niin vain ne ahaat hävisivät, kuin ohi mennyt lyhyt talvi.

 En tiedä tuleeko tästäkään mitään, mutta jostain sitä on aloitettava. Työpohjani on n. 120 x 80. Materiaalina on lasi ja tekniikka mosaiikki. 
Olisiko sillä puolen piirtäjää? Haloo!

Pitsituoli

Aurinko näyttäytyi tänään pitkästä aikaa hetken aikaa ja se pirtisti kummasti mieltä. Tuntui kovin keväiseltä. Illan tullessa talvi tulla puhisee suurin hiutalein, tuulen paiskoessa navakasti. Sepä ei haitanne pirtillä ollessa. 
Jääkiakko ei mennyt ihan nappiin, mutta pelit jatkuu, samoin Afrikan kukkien virkkaus. Pala silloin, toinen tällöin putoaa valmiina vieressä olevaan lasipurkkiin säilöön. Mielessäni oli tehdä lopuista langoista tyyny telkkuhuoneen sohvalle. Kyllä siihen vielä yksi sopii...
Mutta sitten näin keväisen Pentikin sisustuksen, jossa oli puutarhakalusteet laitettu esille. Se oli siinä! 
Telkkuhuoneen kapean lipaston edessä tuoli saa osakseen huomiota ja sohvalle suunniteltu pyöreä tyyny tekeytyy ajan kanssa istuinsuojaksi. Että mä olen nero!

Siihen sohvalle jää vieläkin tilaa yhdelle tyynylle.
Viikolla olen ollut lähes jokaisen vapaailtani työstämässä lasia työhuoneellani. Ihan käsittämättömän energinen olo, jonka voisin purkaa tekemällä lähes mitä vaan.
Aamulla en sentään mennyt ennen töitä leikkaamaan, vaikka heräsin jo hyvissä ajoin ennen kellon soittoa,
 5. 15.

Näissä kuvissa olevat lasit ovat osa suurempaa työtäni, jonka esivalmistelut ovat vasta käynnistetty. 
Humuni, eli vanhin poikamme, kysyi sunnuntaina jälleen kerran nähdessäni jotain tekemääni, että onks tää ny sitten hyvä?
No, en mä nyt tierä, kun harvemmin olen tyytyväinen omaan työhöni. Aina niissä jotain vikaa on, hyvin harvoin olen innoissani ja onnistunut fiilis karehtii suupielessäni.
Jäädään odottelemaan. 
Kohta alkaa päivän toinen kiakkopeli ja sitä ennen viuhahdan saunaan, jotta hyvää viikonloppua teille kaikille.

Vuosi mittariin

Koko perhe kokoontui viime sunnuntaina. Viimeksi olimme yhdessä jouluna ja yhä meno oli samanlainen, kaikilla oli paljon asiaa ja aika kului turhan joutuisasti.
Saimme onnitella keskimmäistämme, joka keskitalven lapsena täyttää tänään vuosia. Onnea sinulle rakas tyttäremme.
Lahjapussiin olin kerännyt lahjuksia, esim. liput Niko Kivelän stand up - keikalle, sekä jalkojen hoitoon hyvänolon sukat, jotka neuloin Dropsin Delight - langasta. Tosin sukat eivät olleet vielä pussissa tytön kotiuduttua, mutta melkein heti sain viimeisetkin silmukat neulottua ja hyödynnettyä kaiken käytössäni olevan langan.

Nuorin näpersi makeat kahvipöytään ja pianhan ne suuressa joukossa katosivat lautasilta.

Tyttären iästä on aina hyvä laskea kotimme ikää. Pirttimme valmistui samana vuonna, kun neito syntyi siihen meidän ensimmäiseen lamaan ja härdelliin.
Jäkeenpäin sitä on mietitty, miten sitä jaksoi ja kykeni hoitamaan kaikki lainatkin, sitä kun sattui olemaan paljon ja korkokin oli 17 %! Jotenkin sitä on aina menty eteenpäin ja selvitty kovasti töitä tehden.
Siinä sivussa kasvatettu lapset, jotka käyvät välillä moikkaamassa.

Ihana viikonloppu, nukkismessuineen ja messuavine lapsine!
Viikko on jo hyvässä vauhdissa, työviikko puolessa. Menen vielä lauantainakin töihin ja aina iltaisin teen työhuoneellani jotain lasista. Hirrrrmuinen vauhti päällänsä taas,

Pientä täydennystä

 Ensinnä tahdon kiittää teitä kaikkia tervehdyksistänne joihin en vain ennättänyt vastaamaan. Työ pitää ihanasti kiireisenä ja se on hyvä juttu se.
Koti ja kodinhoito perheen jälkeen perässä hyvänä kolmosena ja siellä hännänhuippuna hölkkää harrastukset. 
Tämä osasto menee selkeästi sinne harrastusten puolelle, juurikin niihin pikkuruisiin tavaroihin, joihin olen taas ihastunut.
Nukkismessuilla tuli käytyä lauantaina satunNaisen kanssa. Kumpainenkin teki ostoksensa
 ja sit huristeltiin ruokailemaan.

 Lähteissäni en alkanut penkomaan omia aiempia ostoksiani, vaan ihan mutulla mentiin. Ostin sen mikä miellytti ja sovittelen uuteen taloon kohdilleen. Sen verran olisi kannattanut vilkaista laatikoihin, että mieleen olisi jäänyt kuinka paljon minulla on jo huonekaluja valmiiksi ostettuna.
 Toisaalta yksi kerroshan voisi olla Osto- ja myyntiliike, jos meinaa olla ylitarjontaa materiaaleista.

 Tällä hetkellä tuskin on! Talollani on korkeutta pari metriä, eli sinne mahtunee vielä muutamat messuostokset ja hyvät markkinalöydöt.

Tarjolla oli paljon kivaa nypittävää. Paikoitellen pinseteillä olisi ollut käyttöä, kuivat nakkisormeni oli ihan liian kömpelöt jopa noukkimaan kipoista pieniä jälkkärikippoja.

 

 Yksi mäyris juoksukaljaa ja koppa hapokkaalle.

 Ruokatäydennystä jääkaappiin.

 Lahjoja naisväelle, pian on naistenpäivä.

 Pesuaineita kodinhoitoon, sekä henkilökohtaiseen hygieniaan.

 Nyt täytyy tunnustaa, että olen jäänyt tuonne fasen puolelle koukkuun nukkiskirppiksen kohdalla.

 Ihan syystä. Näistä kattauksista ehkä teillekin selvinnee, miksi notkun vapaallani koneen ääressä päivystämässä, josko joku taitava laittaisi jotain kivaa ja kaunista 1:12 myyntiin. Välillä onnistun nopeudellani klikkaamaan, mutta täytyy myöntää, että olen yleensä auttamattomasti 2-3 h myöhässä, jolloin tyydyn vain ihastelemaan kaikkea kaunista.

 Kuvien kakut on messuilta ostettu, muut fasen puoleta.

 Eilen iltapalaa syödessäni piti tunnustaa miähelle, että taisin painaa entteriä ja tilata itselleni jotain....oikeastaan pari juttua.
Nappasin yhden kuivakakun =) ja tilasin Maria Malmströmin uusimman nukkekotikirjan, Väinölän vuosi.
Juu, parempi vaan, että olen täystyöllistetty, päivät köksällä ja illat opistolla, en näppäile ihan kaikkia ihanuuksia itselleni.

Lasijoutsen

 Yksi putki lisää kameraan, saisin parempia kuvia, kiitos. Kuvailin pienen pieneen kokoon sopivia koriste - esineitä ja asusteita, joita olen ihastellut ja laatikoiden suojiin keräillyt.
Nukkekoti - innostus on vallannut minut ihan kokonaan. Itse en ehdi tekemään tällä hetkellä, mutta ihastelen muiden tekemiä ja poimin ideoista mukavimmat.
Lasinen joutsen on taitavien lasinpuhaltajien tekemä.
Kiva kuvakulma kirppikseltä ostamani fasettihiotun peilin päällä.

 Kolme paria pieniä töppösiä löytyi Glitterin myymälästä. Malleja on neljät, joista yhdet jätin ostamatta, kun ne näyttivät kökkösiltä, vaaleanpunaiset tossut.
Nämä ovat puhelimiin tarkoitettuja pidikkeitä, niihin malliltaan uusimpiin. Nyppäsin ylimääräiset muovit roskiin. 
Näihin kenkiin voisi suunnitella asukkeja, mutta toisaalta olen miettinyt haluanko uuteen nukkikseen ketään kurkkimaan. Sitä ehtii mieli muuttumaan monta kertaa, jos vaikka löytäisinkin kivoja aihioita.

 Asiaan pitänee paneutua lauantaina Tampereella, jossa on  nukkekotitapahtuma, jonne minäkin suuntaan kolikkopussini kanssa.
Vaihtorahoineni ja ostoskassein varustettuna toivon onnistuneita ostoksia kohdalleni.

Teille kaikille ihanille, ystäville ja tutuille, myös sinulle hyvää ystävänpäivää, 

Elämä on täynnä mukavia sattumia – sinä olet niistä paras!

Sankareita

 Tiesithän sinäkin, että tänään vietetään valtakunnallista 112 - päivää? Jokainen meistä voi olla arjen sankari tekemällä pieniä tekoja joka päivä oman ja muiden turvallisuudesta huolehtimalla.
Minulle on aina ollut sydämen asia kaikki turvallisuuteen liittyvät seikat, niin kotona kuin työpaikoilla.
Esteetön kulku, sammuttimet ja hälyttimet. Tavarat omilla paikoillaan, kulkuväylät siisteinä ja palonarat tavarat poissa lämmönlähteiden luota. Kiinnitän aina huomioni näihin seikkoihin. 

Jokaisessa kotimme huoneessa on palohälytin ja kumpaisenkin uloskäynnin läheisyydessä on jauhesammuttimet. Lisäksi keittiön läheisyydestä löytyy suuri sammutuspeite. 
Vain kerran olen joutunut vetämään sokan irti ja tyhjentämään oman sammuttimen kotonamme.
Jokaisen olisi hyvä päästä kokeilemaan miten tehdään alkusammutus, sekä peitteellä, että sammuttimella.

 Itselläni palokuntatyöstä tuli vuosia kestänyt aktiivinen ja mukaansa tempaava harrastus, jonka aloitin hyvin nuorena Jokioisten vpk:n riveissä. Pienellä paikkakunnalla harrastit joko pesäpalloa, juoksua tai vpk:n toimintaa. Osallistuin näistä kahteen, juoksuun (tsempparina ja kirittäjänä) ja palokunnan toimintaan.
Ihan parhaita hetkiä oli leirit ja kilpailut, joihin pääsin osallistumaan uudelle paikkakunnalle, Hämeenlinnaan, muutettuamme.
Täällä harrastustoiminta oli todella aktiivista ja monipuolista. Nuorten riveissä minut huomioitiin ensimmäisenä tyttönä vuoden kiertopalkinnolla, josta olin ja olen edelleen hyvin ylpeä!
Sain paikan nuoriso-osastoon yhtenä kouluttaja ja samalla osallistuin myös miesosaston harjoituksiin, jotka olivat hyvin fyysisiä. 
Savusukellusta, laitetuntemusta, kalustoa ym.tietoa niin paljon, että suunnitelmissani oli hakeutua tuolle alalle opiskelemaan.

 Suunnitelmiini tuli kuitenkin muutos, kun tapasin entisen poikaystäväni, nykyisen miäheni. 
Harrastukseni ei loppunut kuitenkaan muutettuani, vaan kävin puhumassa paikallisessa palokunnassa mahdollisuudesta osallistua nuoriso-osaston toimintaan, jota kuulemma oli, mutta heikonlaisessa hapessa.
Se viriteltiin uuteen kuosiin ja toimin täälläkin jonkin aikaa nuorten parissa nuoriso-osaston johtajana, kunnes aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Niin jäi hieno harrastukseni. Naisosastoon en halunnut koskaan liittyä, mutta kaikki ajatukseni myös heille.

Olkaa tekin arjen sankareita kukin tahoillanne, 

Viikon varrelta

 Perjantain avajaiset olivat mahdottoman upeaa katseltavaa! Kaikki tanssiosuudet saivat puikot pysähtymään, saunan jäähtymään ja sitä vain odotti näkevänsä enemmän ja enemmän upeita suorituksia.

Tänään on sitten saavutettu ensimmäinen mitali, josta suuri kiitos Ennille. Olipa upea suoritus!

 Mitään varsinaista kisaneulomusta en ottanut käteeni avajaisten aluksi. Suunnitelmissa oli, mutta en jaksanut perehtyä asian vaatimalla tavalla tarpeeksi ajoissa. 
Mutta ilman neulomusta ei näistäkään kisoista tulla selviämään. Silläpä tein ihan täydellisen rynnäkön menneellä viikolla lankojeni pariin, joita minun pikaisen arvion mukaan taitaa olla vieläkin lähes 50 kg ympäri kotiamme. Hupsista!
Siinä avatessani vanhoja matkalaukkujani ja vaatehuoneen pahvilaatikoita, olin ihan sata varma, että minulla on kaikki langat käsissäni, tai ainakin ne langanpäät ja helpostihan minä niiden kaikkien lankanöttösteni tarkan sijainnin meillä osaan määritellä.
Urakka kahden kerän etsimisessä tuotti sellaisen määrän hikikarpaloita otsalleni, että suihkuun siitä olisi pitänyt mennä, jos ei olisi ollut niin into päällänsä päästä heti ajatustaan puikoille purkamaan.
Ihan perussukkaa pukkaa, mutta millä innolla! Pelkästään langan väri ja laatu saa ihan sormeni täräjään.

 Viikolla vietetty nimipäivä on kahviteltu, kukitettu ja lahjottu. Onhan se samalla hääpäivämme keskellä harmainta talvea.
Hääpäivämme oli keliltään juhlavuonna ihan samanlainen, märkä, harmaa, loskainen, mutta hiukan enemmän taisi olla lunta maassa.

 Tämän viikonlopun kukkakimpun väri on fuksia, kiitos sisareni.