Siinä jutellessamme kerroin äidiltäni saamasta viestistä, jossa saimme kehuja tekeillä olevasta savostasta. Kerroin miähelle kuinka äiti kirjoitti. - Kalevikin sanoo, että Terhillä on hyvä maku kun käsken sen katsoa kuvia.
Kiitos, kiitos!
Noh, siitähän miäs äityi puhkumaan, että ottamani päivityskuvat ovat kuin mäkkärin annoksia. Lupaavat paljon, mutta kohden ei olekaan niin suuria ja näyttäviä.
Täh?
Miäs vertasi harrastekuviani mäkkärin annoksiin! Oli mennä pulla väärään kurkkuun. Kiitoh ny kuitenki.
Huomasi pian, että vertaus ei ollut ihan täydellinen, tai minun vastaanottoni oli ontuva.
Puheenaihe vaihtui aika pian edessä olevaan kierrokseen =)
Tänään päivällä mietin asiaa, että ketä oikeasti kiinnostaa nähdä kaikki se elämän jälki, joka sotkee ja nuhraa nurkat ja paikat?
Tai se kamala siivo, kun paikkoja puretaan ja uutta asennetaan? Onni on rajata kuva vain kohteeseen.
Vaikka välillä kuvailen keskeneräisiä valmisteilla olevia töitä, niin rakastan kuvata makrolla. Mitä yksityiskohtaisemmin työstä saa selkoa, sen parempi.
Vaikka välillä tulee pohjaan palamisia, niin täytynee sanoa teille, että kyseisen positiivisen lausunnon antaja on nänyt ne pohjaanpalaneetkin otokset!
Kuvat McDonald's
6 kommenttia:
Ne miehet.... Kauniita kuvia aiemmassa kirjoituksessasi ;D
Ihanat ja hyväntuuliset kuvat.
Jatka ihmeessä kuvaamista. Matka on usein ihanampi kuin päämäärään pääsy :D
Tottakai matkaa tarvii aina tehdä.Ja perillepääsy on varmasti vaivan arvoinen.Kuvaannollisesti!äiti
Vielä kun jatkan, niin aivan kullan arvoinen vävypoika ja jälkikasvu jotka auttavat päämäärän saavuttamiseksi. anoppi ja mummu
Välil sitä vaan havahtuu, että kaikki ei aattelekkaan tästä elämästä samalla tavalla. :) Jatka vaan makrona elämistä, niin pienet ilonsäteet huomataan. Onni on nähä puut metsältä. :)
Lähetä kommentti