Kaunis kiitos teille kaikille kommentin jättäneille. Blogi uinuu hiljaiseloa, kun mitään ei tule valmiiksi, eip ole paljon päivitettäkään.
Aloitin perjantaina töiden jälkeen pesemään kärpäsen jätöksiä ja rempan jälkiä keittiön ikkunoista. Ah, kuinka paljon parempi olo heti tulikaan, kun sai edes yhden kerroksen pestyä puhdasta pintaa.
Kosteiden tilojen remppa on jatkunut jo viisi viikkoa ja loppu alkaa häämöttää. Siihen meni sitten miähen kesäloma ja takaisin sorvin ääreen palannut miäs ei ole paljon ehtinyt viikolla paikkoja viimeistelemään.
Malttamattomana odottelen, että saan kodinhoitohuoneen käyttöön. Pyykin kuivaaminen on aina pienoinen haaste sadeilmoilla.
Nuorimmainen taas odottaa saunan saamista valmiiksi. Kiakon jälkeen rentoutuminen lämpöisessä saunassa on ihan parasta.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kaikkihan me kaivataan suihkuhuoneen valmistumista! Jäisi tuo plutaaminen lämmitetyn veden kanssa. Toisaalta, kun ei ole vielä kovin kylmäkään, ulkona hyppely on vielä ihan siedettävää. Paitsi väsyneenä, sateella eikä kiireellä.
Sain tänään siirrettyä luuttuni pirtin ikkunoihin ja samalla nipsittelin virkkaamani verhon ikkunoihin. Ei siinä ollutkaan verhoa koko kesänä, joten vaihtelu virkistää.
Pirtin puoli on vain ohikulkupaikka, kun telkkarikin on siirretty toisaalle. Sohvan päälliset keräävät pölyä, jos en välillä oikaise päikyille töiden jälkeen.
Ikkunalaudalla olleet kirjatuetkin voisi sijoittaa omalle paikallensa, eli kirjojen viereen. Jostain syystä sisutus- ja kässykirjat ovat vaeltaneet vääriin hyllyihin.
Niiden siirtely onkin sitten ihan oma juttunsa ja saa odottaa uutta inspistä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiitos sinulle.
Verhokappa oli ensimmäinen pidempi verhoni, jonka olen koskaan virkannut.
Lähetä kommentti