Pohjanmaa

 Viikonlopun mittainen kotimaanmatkailu ajatti meidät sattumien kautta ensinnä Virroille, isäni puolen synnyinseudulle. Virrat ovat monella tapaa tuttu paikka jo lapsuudestani, mutta myös aikuisiällä olemme poikenneet paikkakunnalle milloin kiakkopeliin, milloin vain läpiajoon.

Suuntanamme Pohjanmaa, mutta sinnehän pääsee niin monen suunnan kautta, että eiköhän poiketa ensinnä Tuurissa?

Pientä navigointia, jolloinka koukkasimme läpi Kihniön ja siinä kohdalla minulle pelmahti heti mieleen Helmien Talo ! 
Viime syksynä en ehtinyt poikkeamaan, kun näin vilauksen paikasta, joten nyt piti päästä korjaamaan tuo vahinko ja oikoa hameenhelmat kondikseen.

Paikallahan oli oikea markkinameiniki josta emme tienneet laisinkaan. Tapahtumaan oli saapunut useampi ja mekin vielä.
Näin yllättäin opiskelijakaverinikin, joka teki mehiläisvahaväreistä taidokkaita kortteja.

Tästä linkistä voit katsoa tekniikan.

Jotta määränpäämme ei olisi ollut ihan iltamyöhässä, oli pakko sanoa moikat ja jatkaa matkaa kohti Tuuria.
Täällä teimme remppaamme hiukan hankintoja ja moikkasimme jälleen ystäviä.

Ihastelin Pentikin upeaa mosaiikkitaideteosta, jolla on, on sillä, paljon korkeutta.

Paljon palasia ja upeat värit.

Menneellä viikolla pongasin jostain blogista tällaisen Isonkyrön 1 700 - luvun markkinat, josta minun piti lukea, mutta iltaunisena olin painunut pehkuihin ja linkki oli jäänyt auki toisen luettavaksi.
En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta tapahtumasta, vaikka joku tiesi kertoa, että tapahtuma järjestettiin jo 20. kerran.

Jatkuvien poikkeemistemme takia, emme ennättäneet näkemään kuin muutaman myyntikojun, mutta sekin oli jo jotain.

Käsityöyrittäjiä laidasta laitaan ja paikka mitä ihanin tapahtuman järjestämiselle.

Myyjien asuvalinnat olivat mainiot, niihin oli satsattu.

Koska olimme lähteneet vain ajelemaan, emme tienneet tulevasta näytöksestäkään. Ihmettelimme vain kadunvarsille kerääntyvistä väkijoukoista, jotka olivat varustautuneet matkatuolein ja kuulosuojaimin.

300- vuotta käydyn Napuen taistelun loppunäytös tultiin esittämään nurmikentällä.

Täytyy myöntää, että historian sotaisimmat luvut ovat jääneet joko lukematta tai vallan unohtuneet, mutta wiki kertoo asiasta lyhyesti ja ytimekkäästi.

Jo kentän ohitse käveltyämme saatoin ihan järkeillä, että vastassa on sekä Venäjän, että Ruotsin armeijan sotilaat.

Talonväkeä osallistui myös taisteluun.

Naiset ja lapset olivat saattamassa isännät taisteluun.

Papin pitämä hartaushetki.

Kuulosuojaimet olisivat olleet kyllä tarpeen! Tykinjysäys sentään, mikä taistelutanner.
Jos ei tällä puolen ammuttu, niin toisella puolella sitten annettiin vastatulta.

Taistelu oli julma ja verinen. Eikä meiltä jääneet kasakatkaan näkemättä.

Olihan tapahtumarikas iltapäivä, kun keskelle taistelutannerta pääsimme.

En millään malttanut olla ostamatta Villaintiltä uusinta Rasat - pakettia.

Isostakyröstä ajelimme koti Kristiinankaupunkia, jonne olimme varanneet yöpymisen. Matkan varrella piti oikein ääneen ihmetellä sitä kasvihuoneviljelijöiden määrää, jonka näimme ohittaessamme Närpiön.

Kristiinankaupunki todella viehättävä kaikkine idyllisine taloineen. Paljon kauniita vanhoja ja historiallisia rakennuksia, kapeita katuja ja tuttuja täälläkin!

Illan aikana zoomailin kameran kohti superkuuta, joka on tulevana yönä parhaimmillaan.