Kunhan vain jokin liikuttaa

 Paljon puhutaan, kun nykynuoret eivät liiku tarpeeksi. Kansa veltostuu!
 Pelikoneet kyllä pysyvät kädessä. Toisaalta puollan kyllä sitä pelaamista, käden ja silmän yhteistyötä, nopeutta ja tilanneälyä.

Maatalossa työ liikuttaa, tahdoit tai et. Aina on ollut pakko tehdä, ei ole kysytty, että voisitko. Jokainen on kohdallaan, oman ikänsä ja taitonsa mukaan osallistunut yhteisen tekemiseen. 
Siksipä kait kaksi vanhempaa lasta asuvat kaukana kotoaan ja nuorin uhkaa muuttaa heti intin jälkeen tarpeeksi kauas =)

 Toisaalta, mitään ei opi, jos ei lasta ota mukaan työntekoon. Toinen puoli asiassa on, että yhdessä tehden ehtii jokainen harrastaa sitä itselleen mieluisinta liikettä.
Eipä ole kenellekkään jäänyt epäselväksi, että kiakko pitää meidän perhettä edelleen liikkeellä. Poika maalilla, miäs vaihtoaitiossa ja minä katsomossa.

Mennyt viikonloppu oli urheilullisesti erilainen, kun poikaa pyydettiin mukaan sählyjoukkueeseen.
Oman kiakkovuoron pois jääminen ei liiemmin harmittanut, liikettä tuli tässäkin. Tosin ei maalissa tällä kertaa, vaan ihan kenttäpelaajana.

 Lajin vaihto ei kuitenkaan ole suunnitelmissa. Minä tarkenisin huomattavasti paljon paremmin katsomossa, jossa saattoi pelien aikaan neuloa.

 Kyseessä oli Metalliliiton sählyturnaus, josta tuli kokemusta, mutta ei tulosta.

Viikonloppuna täyttyi 3. yhteinen vuos'kymmen miähen kanssa. Sitäpä ei mitenkään juhlittu, vaan miäs pakersi vaatehuonerempan kanssa ja minä jatkoin siivon tekemistä.
Päätin, että jäätyäni työttömäksi, siivoan ensi töikseni vaatekaappeja. Neljä kassillista ja yksi jätesäkillinen tavaraa laitettavaksi kiertoon.
Eeva, sinulle on tulossa yksi kassillinen pengottavaa oman remppasi sekaan...tai paremminkin rempan jälkeen.

Jotain valmistakin kässypuolelta. Kuvaamatta jäänyt Revontuli on neulottu Novitan Huurteesta. Tämä oli sitten se 26. tätä lajia.