Merisuola kasvaa

 Keräsin lankakaupasta kevään värit koriini ja aloitin virkkaamisen. Ei tässä olla joulua tekemässä, vaikka voisihan joulu olla myös näillä väreillä koristettu. Kunhan palat tästä vielä lisääntyvät ja yhdistyvät, näet mihin ne suunnittelin.

 Mutta nyt päivän otsikkoon, merisuola kasvaa. Pitihän minunkin saada kokeilla tätä, kun moni muukin on siitä niin innostunut.

 Minulla on yleensä kynttiläkipon pohjalla merisuola tasaamassa ja eristeenä. Eli tässä vaihessa olin jo puolessa välissä työhön ryhtyessäni.
Seuraavaksi piti kostuttaa merisuola. Minulla ei ole sumupulloa, mutta näppärät näpit, joilla pirskottelin vettä suolan päälle.
Kannoin lasimaljan lämpimän uunin päälle tekeytymään.

 Odottelin päivän, kaksi. Ei mitään. Otin mukillisen vettä ja kaadoin suolan päälle.

 Johan alkoi tapahtumaan. Tosin itse tapahtumaa en nähnyt, kun suola aloitti kiipeämisen, mutta lopputulos on tässä.

 Tarpeeksi aikaa, vettä ja merisuolaa, niin lasipurkin pinta muuttuu pitsimäisen kauniiksi. Ja pysyy kiinni lasipinnassa, kunnes haluan pestä sen pois.
Edelleen suola on eristeenä kipon pohjalla, mutta nyt se on kovettunut.