sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Tähän tulis nukkis

 Ai minäkö päätän kaapin paikan?
Viime kesänä olin aivan varma, että pääsen aloittamaan toisen nukkikseni aluilleen. Hyvä suunnitelma ei tuottanut tulosta, mutta nyt on nytkähtänyt asia sen verran eteenpäin, että olen löytänyt sopivan paikan isolle kaapille. Ettei mene pelkästään esineiden keräilyksi tämä harrastus, vaan pääsisin jo vähitellen kohentamaan talon rakenteitakin, niin jotain on tehtävä ja äkkiä sittenkin.
Paikka tulee olemaan, ainakin ensi alkuun, pääkäynnin suuri eteinen. Näkymä suoraan ulko-ovesta pienen pieneen taloon. 
Siinä saattaa olla törmäyskurssilla nuorimmainen, kun pikkaraiset tulevat heti pojan huoneen oven viereen.
 Ensin pitää tehdä pohjatyöt, eli tapetoida eteisen seinät. Vanhan tapetin pinta tyhjiltään on kuin haulikkoammunnan tulostaulu. Tosin, haulikolla ei taideta ampua tulostauluun =D
Tapetin valinnassa olin hyvinkin päättäväinen aina siihen saakka, kun ensimmäiset tapettiostokset olivat olleet kotona viikon verran.
Toisessa kaupassa näin juurikin sellaisen mallipinnan jonka olisin ostanut ensimmäisiä valitessani. En voinut tehdä eri kaupassa ostopäätöstä heti nähtyäni paljon mieluisamman kuvion, vaan ensinnä piti mennä palauttamaan edelliset. Noloa!
Mutta nainen voi pyörtää ostopäätöksensä ihan hetkessä miehen vielä miettiessä, että mikä siinä nyt voi olla niin vaikeaa.
 Sateen sattuessa revitään vanhoja tapetteja. Työn touhussa nuorimmainen.
 

3 kommenttia:

Ingi kirjoitti...

Minä olen vaihtanut muutaman kerran nukkiksen paikkaa. Aika vaativa tehtävä. Ja vaativa on nukketalokin: pitää olla sopivasti valoa, sopiva korkeus, ei kenenkään tiellä jne.

Pirena kirjoitti...

Voi kun oli taas niin kauniita kukkakuvia että.

TeSa kirjoitti...

Nukkiksen kanssa saa olla kyllä varuillaan, ettei liiemmin ole tönittävällä paikalla.
Kiitos