Puhallettu

Niin vain marraskuu vetelee viimeisiään ja lasikurssit ovat ohi tältä syksyltä.

Keräsin yhden kurssini oppilaat mukaani ja kävimme puhaltamassa lasimaljakot Lasipaja Sinisiivessä.

31.11-4.12 ja 14.-18.12, klo 12-18 välisenä aikana voit käydä puhaltamassa ilman ajanvarausta.

 Lapset puhaltavat maljakon tarjoushintaan 8 € / kpl (norm.10 €).

Lasipaja Sinisiipi
Vanha Vaasantie 20
040 247 5369

Puutarhamme toisen silmin

 1. adventtina on hyvä hetki muistella menneen kesän lämpimiä hetkiä, joita ei ollut yhtään liikaa. 
Avoimet puutarhapäivät oli iloksemme yksi tällainen kuuma ja lämmin päivä. Saimme paljon uusia puutarhaystäviä ja vielä tämän avoimen päivän jälkeenkin meillä oli ilo viettää yhteisiä hetkiä uusien ystävien kanssa pihaa kierrellen.
Sain viestin, että Jutta on kirjoittanut käynnistään jutun, jonka voit käydä lukemassa hänen blogistaan Ruusunmekko.

Decoillaan

 Haa!
Yllätin itseni ja pidin toiset kutsut vuoden aikana. Tällä kertaa PartyLiten.

 Kutsujen tarjonnan on hyvä olla simppeli, joten siihen tähtäsin tälläkin kertaa.
Valmiskakkupohjasta täytekakku vadelmalla ja vanilijakermamoussella. Kiilteenä mangosose.

 Karjalanpiirakoita munavoilla ja kolmiovoileipiä liha/juustotäytteellä.
Helppo piimäkakku, joulutorttuja omenahillolla, sekä keksiä ja konvehteja.

 Alkuesittelyn jälkeen saimme nähdä tällaisen yllätyksen, jossa oli vaikka mitä decoiluun, eli tuunaamiseen soveltuvaa materiaalia.

 Teimme pareittain tai kolmen ryhmänä somisteet PartyLiten lasiastioihin. Jokainen sai valita astian, somisteet ja astelemaan sopivan / sopivat kynttilät.

 Aikaa oli 10 minuuttia ja valmista tuli.

 Jokaisen oma persoona näkyi valmiissa työssä. Kivaa tehdä jotain erilaista ihan perusesittelyn lisäksi.

 Kiitos kaikille!

 

Ikikukat

 Pienen pienistä palasista saa vielä jotain, sulatuskukat punaisin sävyin.

 

Avaimenkin tuunasin

 Liimakaan ei ehtinyt kunnolla kuivua, kun nostin avaimen paikoilleen. 
Nyt on alkanut jouluttamaan. Oli saatava nostaa esille osa koristeista ja tehdä tähtivalon alle pikkujoulupöytä.

Kävimme viikonloppuna ennen lumisadetta miähen kanssa etsimässä pieni kuusentaimi. Miäs konkkasi keppiensä kanssa pitkin pellonpiennarta ja minä kannoin voitokkaana kuusentaimen mukanani.

 Koristevalikoima on nykyään niin valtaisa, että ei täydy tyytyä niihin peruspalloihin. Jos haluaa laittaa esille väriä, muoto(j)a, niin kaikkea löytyy.

 Valkoiset sulat ja höyhenet ovat olleet mukana koristeluissani jo muutaman vuoden. Näistä tehdyt koristeet ripustetaan vasta joulukuuseen, ei näin pieneen.

 Herkkyys,

 leikkisyys ja

 kauneus.

 Tontutkin ovat jo löytäneet omat paikkansa.

 Samoin saamani joulupussi. Kiitos Mari.

 p.s älä ahdistu minun innostani

Raidoissa

 Muutama silmukka on tallentunut sukkien teossa, eli olen hetkittäin ollut ihan paikallani.
Tässä sukkaparissa meni kaikki kohdilleen. Kiitos Novitan.

 Raidat olivat just eikä melkein. Yleensä raidoitus sekoaa viimeistään kantapään kohdalla, mutta ei näissä. Värityskin on mitä parhain. Lämpöiset sävyt ja ripaus vaaleaa.
Kuvasin vielä lankamyttöset, josta näette miten kaksi niin erisävyistä lankaa kietoutuu polvareiksi. Koko 37-38.

 Tässäkin parissa raidat osuivat kohdilleen. Tykkään myös perusväreistä. Tosin olihan se värishokki murrettujen jälkeen neuloa puhtailla sävyillä. Koko 46.

 

Perhoset lentää sun uniin

 Vuoden kierto on kääntynyt ihan parhaimpaan aikaan. Tätä kirjoitusta aloittaessani alkoi juurikin satamaan lunta ensimmäisen kerran tänä syksynä!
Pidän tästä harmaudesta, kun ei oikein tiedä onko aamuhämärä, vaiko iltahämärä. On hämäränhyssyä koko päivän.
Ei näe oikein tehdä mitään ilman lisävalaistusta, eikä viitsi kiusata itseäänkään tihrustamalla huonossa valossa.
Tämähän sopii valaisinhullulle. Mikä nimi!!! On ajastettu valosarjoja, on aamuvaloa, iltavaloa, pimeisiin nurkkiin lisättyjä valoja ja monenlaisia ulkovalosarjoja. Kohdevaloista puhumattakaan.

 Monet varjostimet, niin lasiset kuin kangasvarjostimetkin, pääsevät oikeuksiinsa syksyn pimeimpään aikaan.
Pidän silmäni avoinna kaikelle tuunaamiselle ja itse tekemiselle. Etsin ja ideoin, ostan ja kokeilen.

 Tänä syksynä olen etsinyt kynttilälyhtyä, jossa on suuret avoimet valoaukot ilman minkäälaista ristikkoa. Se onkin ollut työn takana, kun on sitä, tätä ja tota mallia. Oletteko muuten huomanneet, että lyhtyjen hinnat ovat päätä huimaavia?
Suuret, näyttävät lyhdyt maksavat puolen omakotitalon verran ja pareittain niiden ostaminen vaatii jo pankkiasioilla käyntiä.

 Löysin yhden tuunamiseen sopivan puuvalmisteisen mallin, josta sai lähes koko lyhdyn purkamalla poistettua kirkkaat lasit. 
Pientä väkivaltaa käyttämällä saatiin leikkaamani lasit takaisin omiin koloihinsa. 
Idea vaihtaa lasit ehjien tilalle tuli, kun jatkuvassa muutostilassa oleva työtilani toi esiin opiskeluaikanani Sirkkiksen kanssa tehdyt silkkiperhoset.
Näitä silkkipainolla tehtyjä perhosia katsellessani voin tuntea sen sormien kipeyden, joka seulaa tehdessä tuli. Mutta seulat tehtiin ja monta lasia saatiin uuniin polttoon.

 Leikkasin lyhdyn taustalle peilin, joka kertaa kauniisti valonmäärän, sekä perhoset. Sivuille tuli Spectrumin 100 K, jotka juurikin vaativat hiukan lisänäperrystä kuviopinnan vuoksi.
Valosarjan asennus tehtiin avaamalla vielä kertaalleen kattorakenne, josta saatiin pujotettua nauha siististi paikoilleen.

 Suuri paperitähti ottaa vastaan eteisessä lempeällä valollaan.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille. Minäpä lähden pakkaamaan autoa ja jälleen illaksi töihin,