perjantai 7. lokakuuta 2016

Meni tunteisiin

Ensinnäkin, kiitos kommenteistanne. Jospa kuvat innostavat karsimaan ja järjestämään omiakin työpöytiä.

Pöydänpinnan löydettyäni otin itsestäni niskaotteen ja tein sen mikä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, korjasin suuren pärekorillisen vaatteita. 
Joka päivä istuin ompelukoneen ääressä korjaten 2-3 tuotetta. Otti voimille, eniten henkisesti =)
Valmisvaatteen vetoketjun irrottaminen ei ota onnistuakseen, jos painonapit on lyöty vetokejun ommelpintaan. Kauheaa repimistä, saksimista ja langanpätkien pöllyttämistä.
Vaihdoin tytön vanhaan laskettelutakkiin uuden ketjun ja kone nahisteli tuulensuojapintojen tahmeudessa niin, että hiki tuli pintaan. 
Vaihdoin kahteen toiseenkin takkiin ketjut, eikä mikään näistä irronnut kivuttomasti.
Kaksi kauppakassia sai uudet roikottimet. Täytynee alkaa keventämään ruokaostoksiaan, kun kahvelit jää käteen.
Yhdet housut korjasin persaumojen kohdalta, joissa on kangasta käännetty kolminkertaiseksi. Kone pyysi apuja, mutta minä rangoin ja menihän ne saumat kasaan. Samalla ompelin kaikki neljä perstaskun puuttuvaa nappia, joita ei tietystikkään oltu säästetty.
Katkoin tunikasta helmaa ja teeppareista poistin hihat. Siistin ja paikkailin pärsteitä ja palkeekieliä. Käsipyyhkeet saivat uudet lenkit ja kaikissa näissä pöllysi kissankarvat.
Voi aivastus, että olen allerginen nykyään. Kissat ovat pitäneet pehmeää petiään omanaan, kun ovat olleet hoidossa meillä.

Kuvissa on pojan ihan uusi ulkoiluhuppari, joka koki exoduksen vuosia sitten laskettelurinteessä sauvan jäätyä hupparin helman alle. Takki repesi helmasta pystysuoraan kengurutaskun poikkisaumaan asti. Vain helman kuminauhat jäivät ehjiksi, muutoin helman ompeleetkin olivat revenneet. Kangasta ei nimeksikään, mihin ommella paikkaa ja kaikessa rytäkässä vielä taskunsuukin.
Leikkasin palan joustavaa fleesiä, jolla sain etumuksen kursittua kasaan. Päälle ompelin n.50 cm pätkän leveää heijastinnauhaa joka peittää alleen korjauskohdan. 
Taskunsuu jäi vielä hyvinkin käyttöön.
Lopun heijastinnauhan ompelin hupparin pepun päälle.

Ompelupöydällä odottaa vielä pari haastetta, joista housuihin tarvin ensinnä hemmon sisälle. Näistäkin housuista on kadonneet kaikki ompelupinnat, eli joudun avaamaan katesaumat ja tsekkaamaan muuttuuko housujen istuvuus, kun uudet ompeleet kaventaa reiden kohtaa.
Toisen vaatteen kohdalla saatan nostaa käteni pystyyn ja ujutan korjattavan kohteen roskapussin pohjalle.
Pärekori ei tule enään työpöytäni alle loisimaan, keksin sille jo uuden tarpeen. Juurikin pesuun nakkaamani työhousut pyrin korjaamaan heti, eikä mitään kiirettä pesupäivällä.
Käsittämättömän huonosti vaatteet kestävät, kun nämä mainitsemani työhousut hajosivat viidessä vuodessa.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille.

3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Voi, että sä olet viitseliäs. Mä en paljon vetoketjuja vaihtele, kun se on niin toivotonta hommaa. Ja muutenkin olen laiska korjaamaan vaatteita. Esikoisen farkkuja tulee aina kassillinen korjattavaksi ja sen ne ovat sitten näköisiäkin. Mutta onneksi eivät haittaa esikoista.
Onnittelut korin tyhjennyksestä!

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille.
Farkut on viheliäitä korjattavaksi, kun metri kaupalla puntteja ja niitä sitten käänneellään.

sartsa kirjoitti...

Korjaaminen on kyllä aika syvältä...