torstai 1. kesäkuuta 2017

Kuka pitää hyttysistä?

 Meidän pihan puissa ei ole kovinkaan montaa pöndee, ei ole puitakaan, mutta lähipuissa on pönttöjä sitäkin enemmän ja joka vuosi miäs rakentaa muutaman lisää. Sirkuttajat viihtyvät ja pistävät pihapiirin inisijät nopeasti nokkaansa.
Nyt on otettu lisävahvistusta hyttystalkoisiin, vaikka en ole yhden ainoaa hyttystä tänä vuonna vielä kohdannutkaan.
 Lepakkopönde, josta on ollut puhetta muutaman vuoden ajan. Lepakko saattaa syödä lähes 3000 pikkuhyönteistä yhdessä yössä!!
Tämän vuoksi ja juurikin siksi, miäs rakensi, poika asensi.
 Pönden paikka määräytyi helposti luhdin päätyyn, josko se yksi nahkasiipi poistuisi luhdin peilin takaa ja majoittuisi uuteen pöndeen.
Tähän majoitukseen sopii useampikin yksilö. Jos päivällä tila käy ahtaaksi, voi siirtyä toiselle puolelle seinämään poratun reiän kautta.
 Tähän ei yletä kissat, eikä muutkaan petoeläimet. Nyt vain tarkkailemaan näkyykö illasta liikettä.
 Linnunpönttöjen luxus, ei muuttolupaa, on elintasosiivellinen luomumökki pärekattoineen.
Pongasin kuvan, laitoin sen miähelle ja näin syntyi pikkumökki.
 Kolmas ja mieluinen myös tämäkin, hyönteishotelli. Tässä on monenlaista piilopaikkaa, jos niitä ei muutoin löydy pihapiiristä.
Minulla oli tälle jo paikkakin suunniteltuna, mutta ei se sitten mahtunutkaan kohdilleen.
 Tämä tättähäärä oli mummin seurana perkaamassa kukkamaita aina siihen asti, kun kaatua pelmahti kukkien keskelle ja alkoi nyppimään pionien nuppuja.
 Kävimme viikolla pojan perheen kanssa huutokaupassa jossa oli melkoisesti huudettavaa. Se mitä läksimme katsomaan, ei sitten tullutkaan meille.
Mutta minä huusin parit jutut työhuoneelle ja leikkimökkiin pienen hellan.
 Keltaiset kahvikupit kirppikseltä. Pöydällä on aika vanha liinanen. Sen osti miäs äidilleen joskus ala-asteen luokkaretkellä.
 Poika on ollut apuna isälleen, kun vesikaivon ympärille on tehty siistimpää reunusta. Meille on tullut jo pidemmän aikaa vesi kunnasta. Oman kaivon vesi huononi kohta lypsykarjan poiston jälkeen. Kulutus väheni murto-osaan, eikä vaihtuvuutta ollut. 
Olen tahtonut ruman kaivonrenkaan piilotettavaksi, koristeeksi luhdin eteen vanhan vinttikaivon. Reilun kymmenen vuoden odotuksen jälkeen tulee puureunus ja kansi, niin ehkä seuraavan kymmenen jälkeen vintturi.
 Taaperon ensimmäinen kesä, vauvavuosi meni nukkuen, sataa lunta, rakeita ja vettä. Ollaan kesäkuun 1.päivässä ja lämpöä on päivällä vain muutama aste. Pukeudutaan lämpimästi. Kävellään kiviä katsomaan pihlajan juurelle saamatta kuitenkaan poimia ainuttakaan mukaan. Tysää.
Jatketaan loputonta kävelyä. Pihamaa on vielä paikoin montulla, pieni ei meinaa pysyä pystyssä.
 Lämmitellään välillä huvimajalla. Täällä on vanha polkukone pöydänjalkoina. Sitä maltetaan tutkia hetkisen aikaa. Tuuli paiskoo oviverhoja sisälle, niitäkin voi ihmetellä ja yrittää napata kiinni.
Tuulen pauhatessa kuuluu ulkoa eilaisia ääniä. 
Mummi kertoo satua kahdesta huvimajalla asuvasta lasisesta kissasta tyttö sylissään. Sade ropisee kattoon, on kesä!
 

3 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihan uusia juttuja minulle. Mielenkiintoista. Kauniita pönttojä todella ja varmasti asukkaat ja hyönteiset löytävät nuo ihanuudet.

KristiinaS kirjoitti...

Lepakonpönttöjä on tuossa lähimetsässä ja kuulemma niissä asukkaita riittää. Toivotaan, että sun pönttöön tulee muitakin kuin se sieltä peilin takaa;) Voisko sanoa, että luomuhyttysmyrkkyä ovat linnut ja lepakot ynnä muut pörisijät.
Mukavaa kesäkuuta sulle ja perheillesi! (.. vähän lämpimämpää kuin nyt)

TeSa kirjoitti...

Kyllä. Oikeita luomuja.
Toivotaan, että sadaan hitusemman lämpimämpiä kesäpäiviä.