Puut vievät suuren tilan, työhuoneella melkoisen palan kaikesta, luhdilla nämä ovatkin olleet lähinnä naistenhuoneessa näytillä ilman loimea.
Viime vuosina vähän käytössä olleet.
Anoppini osti nämä vanhukset naapurin vanhalta emmännältä, joka sivutyökseen kutoi paljon lasten- ja karjanhoidon lisäksi.
Puilla on ikää n.100- vuotta. Kerrotaan, että nämä ovat kansalaissodan aikaiset. Sen voin kyllä uskoa.
Näihin puihin kun laittaa loimen, saa ottaa viereensä työkalupakin ja aina kiristellä, väännellä ja venkoilla jonkin osan kanssa, kun kaidetta paukuttaa.
Minähän en ole kudontapuolen oppeja saanut, mutta opastuksella ja hyvän kirjan avulla sain peruspoljennat sidottua.
Tosin monen monta kertaa sain kontata polkusten ääreen, kun aina jokin solmu antoi periksi.
16 metriä mustaa lointa ja taas on intoa kuin lapsukaisella uuden lelun ääressä =)
5 kommenttia:
Mä en ole koskaan kutonu,mutta siellä koulussa olen kangaspuita kasaillut yhdessä toisten kanssa. Ne kaikki olivat vähän erilaisia. Oi,minäkin voisin kutomisesta innostua. Katsotaan nyt,jos menisi syksyllä kansalaisopistoon.
Jään odottamn kuvia luomuksistasi. Uusi on aina innostavaa ja kivaa touhua. Mä oon muutaman nmaton itselleni kutonut ja se oli aika mukavaa puuhaa.
Lähes kaikki meidän räsymatot, ja niitä on paljon, on minun kutomiani. Lasten ollessa pieniä, matot eivät pysynyneet paikoillaan.
Nykyään useimmiten laitan ne itse tehdyt matot lattialle.
Ensimmäinen poppanakin on jo poissa puista.
Tuttua hommoo tuo kangaspuilla kutominen. Onhan siinä omahommansa kunnes kangas on kuvottavissa. Osta nailon-nyörii niin ei luista solomut!
Polkusimiin on muodostunut mahdottomat reiät vuosien saatossa ja niistä hujahtaa suuretkin solmut helposti lävitse.
Lähetä kommentti