Sohvat myllää, minä johdan

Kuinka teidän pääsiäinen on käynnistynyt? Toivottavasti hyvin. Itse olen tehnyt näyttötyötä 1/2 ja lukenut tenttiin. Hauki on kala. Siivoilin viikolla lähes koko kämpän. Huone kerrallaan ja vaihdoin mattojakin vaaleampiin sävyihin. Tosin ei ne talvellakaan mitään tummia ole, mutta paksumpia ja enemmän, kuin kesällä.

Olen nuorimman muuton jälkeen alkanut kaipaamaan enemmän tilaa kodissamme. Koko ajan kiertelen ja mittailen millä saisin muutoksen aikaiseksi. Kun pojan mukana ei lähtenyt kuin sängyt, päätin laittaa myyntiin sohvakalustomme. Hyvä että nuoret sanoivat mielipiteensä, ei tarvinnut miettiä miten olisivat kalustaneet kotinsa, kun eivät tykkää. Aiemmin tänä vuonna myin jo yhden sohvakalustomme.
Kukaan ei ollut kiinnostunut, tai oli, mutta väliä jäi niin paljon, että kiitos ja kuulemiin. Sitten nytkähti.
Olin saanut viestin, että kiinnostusta olisi, mutta vain isompaan sohvaan. Myin sen ja panostin enemmän markkinointiin. 
Sain eilen puhelun ja sovimme tälle päivälle ajan, ja niin lähti tämä toinenkin nahkasohva.

 Missään vaiheessa meillä ei ole näyttänyt tyhjältä. Kannoin kukat ikkunan eteen ja siirsin pienen pöydän ja tuolin pirtin toiseen päätyyn. 

 Käänsin yhden lipaston kasvot toiseen suuntaan ja pyysin miähen tuomaan vanhan keinun pirtille.
Keinussa on musta maali piukassa kiinni. Tämän irrottamiseen menee vielä toinenkin tovi, jos siihen haluaa uuden maalin pintaan.

Kun viimeinenkin sohva lähti, siirrettiin tyttären sohvasänky pirttiin. Eihän tämä ihan helposti tapahtunut. Koko kehikko piti purkaa osiin, mutta sillä aikaa minä saatoin silittää päällisen, jos toisenkin.  Harvakuvioinen pitsipeitto päälimmäiseksi ja tyynyjä selkänojan pehmikkeeksi.

Ei tämä huonekalujen siirto tähän jää. Pitää tehdä vielä muutama siirto, että saadaan palikat sopimaan kohdilleen ja pojat käymään kotona yhtä aikaa tekemässä painavampien kalusteiden siirtoa. Ei ne kyl vielä tiedä mitä tässä suunnittelen =)

 Taidan taas huomenna jatkaa tenttiin lukemista uudella istuimella.

Tein pyynnöstä kaksi perhosta. Oli kiva työskennellä lasin parissa pitkästä aikaa. Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille.
 

Pääsiäisen aika

 Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

 

Mitä kotoa löytyi

 Joulun jälkeen keittiön työtaso näytti ihan alastomalta. Kaikki juhlaan asetellut esineet olivat päätyneet varaston laatikoihin, eikä tilalle ilmestynyt mitään. Edes ikkunanpesu ei houkutellut, tai sitten en vain ollut huomaavinanikaan sitä noen ja pölyn peittämää pintaa. 
Vähitellen alkoi mielessä itää ajatus, kevät, pääsiäinen ja uudet ideat!

 Pesin ikkunat, pyyhin pölyt ja hain laatikkollisen, huom.vain yhden laatikollisen pääsiäiskoristeita esille ja siitä se alkoi. Yksi tuote johti ajatuksen toisaalle ja pian oli työtasolla keväinen tunnelma.

 Muutama tuorekukka tuomaan eloa ja koristeet ruukun ympärille.

 Aurinko heittää vielä valonkajon takapihan ikkunasta, pian on jo pimeää.

 Mosaiikkitarjottimen voi ottaa tästä helposti tarjoilukäyttöön.

 Keltainen orkidea.

 Mosaiikkipönttö kuuluu ehdottomasti nostaa näyttävästi esille.

 Vaaleanpunaiset chenille-linnut on suloisen pöllämystyneitä.

 Valitsin laatikosta Vallilan Puistossa kuosin, ei tässä ehdi hiirenkorvia odottamaan ja verhoja vekslaamaan.

 Turkoosi munateline, kirpulta viime keväänä, sopii kivasti kynttilätelineeksi, että yllätysmunien säilytykseen.

 

Lämmin punainen

 Kipakat pakkaset viipyilevät maaliskuun aamuissa, lämmintä vaatetta tarvitaan vielä. Neuloin sivujuonteena kevään aikana itselleni pitkähkön neuletakin innostuen luirun haalarin pintaneuleesta. Minulla oli vahva visio miltä valitsemani langat yhdessä näyttävät. Hyvältä.
Olen järjestellyt lankavarastojani uusiin muotteihin ja esiin nousi vanha Novitan Nalle Color, jossa on hyvät punaisen sävyt, lämpimät. Jossain suunnitelmien ja halvennuksen huumassa olen ostanut useamman kerän Novitan Taikaa kaikessa kirjavuudessa, joka sopi täydellisesti jonnekin Lapin kaipuuseen. Olen jo pidemmän aikaa halamoinut pohjoiseen.

 Aloitin neuleen hihoista, joidenka hidas neulonta sopi hyvin alkutalven luennoille. Pyöröneule aina kädentielle asti oli sujuvaa, mutta pyöriön neulominen tasona olikin sitten keskittymistä, ettei neuloksesta tullut liian tiukkaa.

 Neuleen takakappale on sileää. Aloitin helman joustinneuleella, mutta purin valmiin reunuksen ja aloitin alusta kirjoneuleella. Kun työssä ei ole liikaa mitään, kirjoreunus oli hyvä valinta kaikkiin reunoihin. Toisen etukappaleen neuloin pariin kertaan. Laskin Colorin piisaavaan nippa nappa ja nippa nappa se sitten loppuikin kesken. Purin työn kädentielle ja jatkoin astetta kirkkaamalla punaisella ja kirjavalla kerroksen nousua. Kädentien kavennuksissa piti haastaa itsensä, kun kaksi lankaa ajaa takaa toisiaan.

 Miehustaan halusin yhtenäisen reunakaitaleen, jonka neuloin taas kahteen kertaan. Ensimmäinen yritelmä oli liian vähän silmukoita. Neuloessa mietin miten kirjoneulekaitaleen tulee käymään käytössä, kun takki napitetaan (on tulossa). Neuloin taustan yksiväriseksi. Vielä pitää ommella napinlävet yhteen ja etsiä väriin sopivat napit.
Ohjetta silmäilin Novita 2 / 2017 kesä, 4.

 

Helmiä

Kirppareilla käynti on jäänyt tosi vähiin. Ajankäytön suhteen jostain on ollut pakko tinkiä. Ostan kuitenkin mahdollisimman paljon kierrätettävää materiaalia. Keräilin helmilaatikoistani samankokoisia helmiä ja löysinkin tarvittavan määrän, kun vielä katkaisin kuvan yläreunan rannekorun josta jätin pienet välihelmet odottamaan uutta tulemistaan.

Käytin helmien maalaamiseen akryylivärejä. Pikkaisen keltaista ja enemmän valkoista. Maalasin ruskeat helmet kolmeen kertaan, puuvalmiille riitti kaksi maalikerrosta.

Olin ostanut ennen joulua kitinvalkoiset puiset kynttilänjalat samalla ajolla, kun tein kaupat keittiön tuoleista. Kynttilänjalat ovat Niemen tehtaan aiempaa tuotantoa, 28 mk/kpl. Kun oikein ajan kanssa katselin mitä olin ostanut huomasin, että yksi näistä on himppasen erilainen. No, sehän ei haittaa. Yksi lasikuvuistakin on erilainen. Saan sisareltani sileän, kirkkaan lasikipon, kun vain käyn hakemassa.
Kun maali kuivui näiden pohdintojeni aikana, pujottelin pyöreään kuminauhaan vuoroin maalamani, vuoroin ostovalmiin valkoisen pikkuhelmen. Valmis helmikranssi sopi hyvin kynttilänjalan kaulaosaan. 
Eri vuodenajoille voisi tehdä omat värikoodit.

Lopuista keltaistista helmistä pujottelin koristenauhat keväisiin oksiin riippumaan.

Kuvaamataito

Luin jostain hiljattain otsikon, voiko luovuuteen pakottaa? Tätä samaa olen pohtinut mielessäni usein, liiankin usein. Opiskelen alaa, jossa joutuu luoviin monen asian kanssa samanaikaisesti. Samalle viikolle osuu useita erilaisia materiaaleja, joiden kanssa on oltava sinut ja valmista on saatava vaikka kokeilun verran pienessä ajassa. Jos olisin taiteilija, näkisin nälkää. 
Omalla asenteella saa paljon aikaiseksi. Olen avoimen utelias, kokeileva, enkä turhia jää pohtimaan olisiko jotain voinut tehdä toisin. Ei siihen ole aikaa. Otan työn työnä ja suoritan kurssin.
Ikä on tuonut myös kokemusta, erilaisia kursseja ja tiedonnälkää on ravittu omatoimisella työskentelyllä. Ihan kaikkea en hallitse, mutta kaikesta voin ottaa selvää ja tehdä sen pienen kokeilun ja tuumailla sitten, että pidänkö vai en? Jatkanko, onko tarvetta?
Nyt, kun kuvaamataito on vain muisto ja suoritettu merkintä opintosuoritteessa, voin laskea jännittyneet hartiani, huokaista ja naurahtaa. Tämäkin vielä!
Tämä, jos mikä oli kurssi, johonka jouduin itseni pakottamaan. En tuntenut minkäänlaista ilon tunnetta, saati luovuuden puuskaa. Tein sen mitä piti ja sain lähes kaiken valmiiksi.

Nämä kuvat ovat viime syksynä otettu, luovuuden lähteillä, kurssin viimeisinä viikkoina. Saimme hakea loput työmme kotiin ennen talviloman alkua.
Tehtävänanto oli etsiä itseä kiinnostava kuva tai maalaus josta työstetään kolmiulotteinen työ. Materiaalina on savi.

Jah! Voi sitä ilon riemuhyppelyä, minkä opettaja keksi. Etsin jotain, en kyllä tiedä millä perusteella tämän kuvan valitsin, mutta onneksi tämä materiaali oli minulle mieluinen.

Varsin nopeasti nousi "kirja" katoksi, nuottiviivasto ja nuottiavain. Oli pötkö, pätkää, liitettyä ja nypistettyä.
Opettaja oli vaikuttunut innostani, kerrankin =)

Poltettuna, mutta ei lasitettuna. Työ oli valmiina ja ehjänä koululla puoli vuotta. Kotona jäi ensimmäiseksi käteeni yksi ylöspäin kurottava kiemura, joka kiinnitettiin liimamassalla uudestaan paikoilleen.

 Itselleni jäi kurssista ahdistus, helpostus, kun sain suoritettua kaikki ajallaan. Ei täydy omalla ajalla käydä viimeistelemässä jälkiään.

 Ja jäihän siitä kasa poltettua saveakin =) =)