Gotlanti

Onhan tässä jo kotiuduttu ja palattu takaisin arkeen, mutta kuvien kera on aina kiva palata takaisin käytyyn lomaan, jonka vietimme miähen kanssa pidennettynä viikonloppuna Gotlannissa.
Matkasuunnitelmat ajoittuvat viime syksyyn, jolloin aloimme suunnittelemaan missä käytäisiin  kesällä.

Viime kesänä teimme onnistuneen pärräreissun Ahvenanmaalle. Sateisesta kesästä huolimatta emme kastuneet kuin muutamalla pisaralla. Kuitenkin takaraivossa jyskytti, että jos ei sittenkään pärrällä, ei millään haluaisi kastua. Kuten nyt tiedetään, on kesä ollut mahtava, kuiva ja lämpöinen. Mutta ei sittenkään pärrällä.

Kevät meni jahkatessa, vain jahkattiinko, mutta jossain vaiheessa paikallisessa oli ilmoitus matkasta puolihoidolla Visbyyn, jolloin bussi tarjoaa katteen ja hyvän ilmastoinnin. Matka puolihoidolla kuulosti lupaavalta, eikä miähenkään täytysi olla reippaana koko matkaa.

 Laivamatka Pohjanlahden yli sujui yölaivalla, jona aikana söimme illallisen Buffet-pöydästä. Tutustuimme matkaseuraamme ja jouduimme ajoissa nukkumaan, sillä aamulla olisimme Tukholmassa, mutta ennen sitä oli aamiainen klo 5.00. Yöllinen meri oli tyyni ja auringonlasku häikäisevän kaunis.

Automatka Tukholmasta Nynäshamnin satamaan ei kestänyt tuntia kauempaa. Sinä aikana ehti ottaa pienet tirsat ja jatkaa matkaneuletta. Varoituskyltti villisioista ennen satamaa ei tuottanut yhtään osumaa. Ei nähty kärsääkään.

Jos alkumatka oli sujunut hyvin, alkoi miäs voimaan pahoin, kun pääsimme Itämerelle. 15 m / s puhaltava tuuli ei ollut mukavaa koettavaa. Istuimme ulkokannella ja katselimme vaahtopäiden tanssahtelua. Kolmen tunnin laivamatkan jälkeen maata näkyvissä!

Majoituimme nopsaan huoneisiimme ja siirryimme pikaisen virkistymisen jälkeen päivälliselle. Siinä ei kauaa kestänyt, kun olimme jo vaihtaneet toistamiseen garbedorimme, mukavat jalkineet, kameran olalle ja lähdimme tutustumaan paikalliseen kulttuuriin.

Visby on ruusujen kaupunki, jossa näkee kesästä myöhäiseen syksyyn kukkivia kaunottaria.

Tai Gotlannin helmi, joka on Unescon maailmanperintökohde. Visbyn vanhakaupunki on itse koettava.

Ei siihen kerta riitä.

Täällä on niin paljon kaunista katsottavaa, värikylläisyyttä,

tervattuja rakennuksia,

entisöityjä rakennuksia ja

ihan mahtavia ovia, että eihän niitä voi ensimmäisellä kerralla kuin henkeään haukkoen katsella.

Hansakaupungin ympäri kiertävä kivimuuri on kaikkialla. Kehämuuri on vanhan kaupungin ympärillä, eikä siltä voi välttyä.

Lähdimme kulkemaan päämäärättömästi tuntematta kaupunkia. Karttaa emme edes huomanneet pyytää respasta, vaan suuntasimme minne nokka vie. Ja kyllä se veikin.

Idyllisiin kujanteisiin, joissa poukkoilimme sinne tänne.

Suuntasimme askeleemme ääntä kohden.

Siis torille.

Se taas ei tapahtunut kovin helposti, eikä nopeasti, kun halusin jatkaa loputtomia kujanteita toisensa perään.

Assistenttini, miäs, kulki mukana ja yritti ottaa selkoa minkä kameran seuraavaksi halusin.

Jopa roskis oli maalattu muurin kuvalla.

Missä me kuljettiinkaan, saimme liikkua rauhassa, eikä kukaan kiinnittänyt menoomme huomiota.

Oi jospa olisin päässyt kurkkaamaan jonkin oven taakse mitä se kätkeekään.

Kadut ovat kapeita ja  päällystetty mukulakivin

Ihan kaikki ei ole passilla vedetty.

Ristikkorakennuksissa on ajalleen, 1600-luku,  tyypillinen muoto, väritys ja koristeet. Huomaa värilliset lyijylasi-ikkunat.

Raunioita, joista osa on luostareiden kirkkoja, on saarella paljon.

Ei tämä matka ollut aivan sattumalta suunniteltu tälle viikonlopulle, vaan olihan sille hyvät perusteet.
Täällä juhlitaan aina elokuussa keskiaikaviikkoa, joita on järjestetty v. -84 lähtien.

Tällä portilla saatoimme kuunnella vauhdikasta musiikkiesitystä, jonne pääsi vain lipun lunastaneet.

Pyhän Marian kirkon torni.

Yli 3 km pitkällä kehämuurilla kasvaa vehreä muratti. En ole koskaan missään nähnyt yhtä kaunista murattikasvustoa.

Kirkon korkeat tornit johdattivat meidät kauneuden ja hiljaisuuden äärelle.

Keskiajalla saarella on ollut 17 kirkkoa, joista vain yksi, Pyhän Marian kirkko on ehjä ja käytössä.

Tätä ihmettä riitti ihasteltavaksi sekä ulkoa, että sisältä.

Toden totta. Yksityiskohdissa ei ole säästelty. Eikä kirkon koossa.

Minua ihastutti värikkäinä loistavat lasityöt, joiden väriloisto oli vertaansa vailla aurinkoisena alkuiltana.

1200-luvulla rakennettu muuri on ikuistettu myös lasityöhön.

Urkuparvi, enkä osannut päättää kumpaa kauneutta kuvaisin, lasityötä vai urkuja.

Kuvaamani kohteet ovat kirkon eteisaulasta, joka on vaikuttava ja valtaisan suuri.

Pääsisäänkäynnin prameat karmit.

Jokaisella työllä on merkityksensä, jonka vain saattaa arvata katselemalla. Taannoisissa opinnoissani tuli vastaan tehtävä, josta opin, että kirkoissa lukutaidottomat saattoivat opetella raamatunoppeja katselemalla kuvia värikkäistä lasitöistä.

Jä väriä näissä on. En löytänyt tietoa kuinka vanhoja nämä ovat, mutta selkeästi uudempaa tuotantoa.

Pienoismalli kirkosta.

Alttari

Yksityiskohta kirkon puolelta.

Se mikä minua miellytti oli väestön ja vierailijoiden paneutuminen tähän viikkoon. Jo laivalla saimme nähdä keskiaikamarkkinoille tulevan väkeä jotka olivat pukeutuneet juhlaan. Jos viime kesänä ja kesän tapahtumissa lähiseudulla olemme nähneet satunnaisesti ritareita ja neitoja, niin täällä niitä tuli vastaan joka suunnasta.

Kaunis kaari kirkon pihassa.

Koska ilma salli meidän nauttia kaunedesta, teimme sen antaumuksella ja hyödynsimme turismin oikeutta kulkea ja katsella.

Etsin myös kirkon sivutse noustavien portaiden äärestä hyvän kuvakulman, mutta mistään en saanut kuitenkaan tallennettua koko kirkkoa.

1100-luvun lopussa aloitettu kirkon rakentaminen on vihitty valmiina käyttöön v.1225. Ihan mahtava!

Kun maltoin jättää kirkonmäen taakseni, suuntasimme takaisin kujanteille. Auringonlasku mahdollisti kauniin näyn, jonka kuvaamatta jättäminen olisi harmittanut seuraavana iltana, jolloin satoi kaatamalla.

Raunioiden syynä ovat olleet taistelut, tuhoaminen ja rakennusmateriaalin tarve.

Jos päivällä meri velloi hulvattomasti, oli se tyyntynyt illaksi. Katselimme korkealta, kuinka lautta matereelta lipui kohti satamaa.

Huomaa rakennuksien harmaa kalkkikivi. Gotlannissa on kalkkikivituotanto huipussaan, vientiuote.

Kaupunkia elävöittää vehreys, monimuotoinen rakentaminen ja rauniot.

Sekä turismi. Saaren yksi elinkeino on juurikin turismi.

Vanhan kaupungin puolella rakentaminen on ollut maltillista, eikä tänne näy nykyaikaiset rakenteet selkeästi. Kun ajetaan ulos taajamasta, löytyy modernia ja uudempaa asuinaluetta korkeine taloineen.

Gotlanti tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Vanhan kaupungin pienet idylliset putiikit ja ruokapaikat vetävät puoleensa.
Monissa ravintoloissa oli terassipöydät täynnä ja näihin onkin hyvä varata paikkansa ajoissa.

Meillä piisasi virtaa kiertelyyn, vaikka aurinko painui mailleen.

Kun lopetin, tai lopetimme kirkon ympäri kiertämisen, siirryimme jälleen kujanteille.

Jatkoimme omatoimista kaupunkikierrosta.

Sinisade

Päärynät olivat jo suuria.

Salkoruusut

Kerroksellista kiveä.

Vähitellen laskeuduimme takaisin torille, jossa oli edelleen paljon väkeä.

Musiikkiesitys on juuri päättynyt ja väki purkaantunut raunioista torille.

Pääsin kamerani kanssa veräjänraosta kuvaamaan kirkon raunioita.

Holvikaarta

ja ulkopuolista rakennetta.

Torin reunalla oli kiven päällä puhutteleva taideteos, omena,

tuluspussi

ja avaimet.

Etenimme hämärtyvässä illassa kohti hotellia ja kohtasimme soittavan naisen nuoren lapsen kanssa.

Erään ruokapaikan sisääntulossa oli nainen joutunut häpeäpuuhun. Syytä emme saaneet selville, mutta kovin vakuuttavasti hän sanoi olevansa syytön siihen, miksi oli joutunut tuohon tilanteeseen =D
Seurasimme tovin tapahtumaa, lopulta nainen päästettiin vapaaksi, häntä kosittiin, mutta antoi pitkät kera hersyvän naurun.

Pienen pieni lapsonen, hänetkin oli puettu teeman mukaisesti, konttasi kohti kapakkaa.

Äänekäs meno portilla kiinnosti, eikä siinä voinut ihan paikallaankaan ihmetellä.

Nuoret miehet.

Me jatkoimme hotellia kohden...saavuimme jälleen rauniokirkolle. Tien toisella puolella oli toinen, jossa oli myös musiikkiesitys.

Missä tapahtuu, siellä ihmiset kokoontuu. Monet istuivat iltaa huopien päällä piknik-koreineen.

Jos alun alkaen kiinnostuin erilaisista ulko-ovista, kiinnostuin myös holvikaarista, joita oli paljon. Jouduimme odottamaan joissakin kohdin pitkän aikaa, että sain kuvattua tyhjän kujanteen.

Muratin kasvusto oli kadehdittavan kaunista. Jos minä yritän talvehdittaa samaisen viherkasvin ulkona, se jäätyy jo ennen joulua. Sisällä heti joulun jälkeen.

Vähäseltään teimme ikkunaostoksia. Tällainen kiva kassi oli tehty metrivetskarista.

Kaikenlaiset tapahtumat jatkuivat myöhäiseen iltaan. Me kömmimme takaisin kämpille läpi synkän puistikon ja rantaväylän.

Meidän matkamme jatkuu...