Kehykset

 Kesällä kerran, ei kun joku kerta, poikettiin kirppiskierroksella Teivossa, josta bongasin ihastuttavan vanhan taulun. No itse taulu ei kyllä kiinnostanut minua himpun vertaa, mutta taulua ympäröivät kehykset puhuttelivat suurella äänellä.
Ahkeran tinkaamiseni jälkeen, inhoan tinkaajia, sain taulun sopuhintaan, olin suu maireassa hymyssä ostokseni kanssa. 
Minua viehättää kehyksissä ajanpatina, rikkonaisuus, joka korjattuna täydelliseksi olisi saanut jäädä sijoilleen. Kummitätini kauhuksi keräilen kaikkea epätäydellistä.

 Miäs poisti maalatun kuvan kehyksistä, samoiten melkoisen rautalankaviritelmän taustaa rumentamasta.
Säästän kuvan vielä toistaiseksi, jos vaikka rembrantin luokkaa kuva ois...

 Matkan varrella kehyksille on löytynyt paikka ja uusi sielu, kun suunnittelin tämän uudistetun eteisen ilmoitustauluksi.
Taulupohjana on nyt kaksi kovalevyä, joista päällimmäisen pintaa nuolee litukasta ostamani liitutaulutarra.

 Siirsin toisen valaisimen lipaston päältä toisaalle ja nostin tilalle kimpun valkoisia liljoja. Liljat ostin Finnmarin liikkeestä Pohjanmaan reissulla.

 Illan myötä, kun sanomme hyvää yötä, syttyy yövalo eteiseen. On himppasen mukavampi hipsiä yöllä eteiseen, kun hämärän hyssy peittää tienoot, eikä mistään loista valonkajoa.

 Nyt kun olen hetken katsellut kokonaisuutta, olen vakuuttunut, ettei aiemmin kirppikselle jättämäni suuri peili olisi sopinut tähän yhtä kauniisti, kuin tämä kipsikehys. Pikkuisen silloin peilin jättö myyntipöydälle kirpaisi mieltä, mutta joku onnekas on sen löytänyt todelliseen tarpeeseensa.

Pidän tästä ilmavuudesta ja kepeydestä paljon enemmän. Jossain vaiheessa voisi tauluun kirjoittaa jotain viehkoa...