Kesäteatteri 2018

 On aika koota tämän kesän kesäteatterikierros yhteen. Ilmojen puolesta teatterit ovat vetäneet väkeä puoleensa todella hyvin, toisaalta liika lämpö on saattanut myös verottaa osan katsojista.
Teimme viime kesäiseen tapaan ajomatkoja vain lähiseudun näytöksiin, joista viimeinen nähtiin myöhään eilen illalla.

Kesäkuussa ennätimme Pirkkalaan, Sankilan kartanon pihapiiriin. Karjakko ja kartanon kummitus, 15.6.

Viime kesänä ensi-iltansa saanut esitys pysyi samana yleisön pyynnöstä myös tänä kesänä. Ehdimme viimeiseen näytökseen.

Harmillisesti kova tuuli haittasi näyttelijöiden puheenvuorot. Kun joukossa on se yksi, joka vie koko näytöstä, odottaa hartaasti hänen saavan lisää mahdollisuuksia esiintyä.

Hieno vanha maalaismiljöö.

 Heinäkuussa, 18.7. Sastamala Ernomanen

 Kun kaikki on niin ernomasta, älä lue nimenä, vaan ernomasena =)
Sastamalan opiston iltapiirissä kirjoitettu ajankohtaisiin tapahtumiin pureutuva näytelmä. 
Kaunis ympäristö, luonteva esitys ja monta persoonaa.

Elokuussa, 4.8. Tampereen Komediateatteri

Puhtaat valkeat lakanat

Muistatteko? Ysärillä tuijotettiin Raija Oraksen kirjoittamaa sarjaa Raikkaan perheen elämästä, Ensio Raikkaan perustamasta pukutehtaasta ja Maire Raikkaan muotiliikkeestä.

Tämä oli nostalginen näytös, jossa liikuttiin kepeästi vuosikymmenien taa, jolloin Kekkonen vielä eli.

Muistojen tulva, vai Juhani Laitalan varma esiintyminen saivat vesikierteet silmäkulmaan ja taas mentiin.

Lavasteet, asusteet ja esiintymisvarmuus saivat minut vakuuttumaan siitä, että Komediateatterin kesänäytös, tämä yksi kerta, peittosi mennen tullen monet kerrat talvisin nähdyt saman teatterin esitykset.

Katettu katsomo on plussaa niin sateella, kuin pahteelta suojassa. Täältähän me sitten pinkaistiin keikalle illaksi.

Syyskuu, pimentyvä ja lämmin ilta. Kotona ukkonen paukkas ja aattelin, että näinköhän me saadaan ensimmäiset kasteet tänä vuonna, kun kattamaton katsomo ja riukupenkit.

Eipä mitään. Vähäinen tuulen tuiverrus, alati pimenevä ilta, kun kuljimme parkkipaikalta Kiikan sillan yli katsomaan yönäytöstä, joka alkoi 21.30.

Välikuolema ennen näytöksen alkua olisi ollut paikallaan, mutta esitys vei mukanaan, aikakin ensimmäisen puoliajan, tuttuakin tutumpana.

Hella Wuolijoen tekstiä mukaillen esitys oli vaikuttava, herkkä ja kaunis.

Sen verran näytös oli tuttu, että minulla oli vaikeuksia pysyä hereillä näytöksen lähestyessä puolta yötä. Kotimatkasta en muista mitään =D
Syyskuussa alkaa talviteatterikierros, liput on jo varattu viime vuoden puolella useampaan eri näytökseen.