lauantai 26. lokakuuta 2019

Eeva

Niin hektinen työviikko takana, etten ole liiemmin ehtinyt neulomaankaan, kuin töissä tauoilla. Pidän kiireestä, jossa saan ratkoa erilaisia tehtäviä. Pidän siitä, että on kaiken aikaa jotain tekemistä, eikä pidä istua liian kauaa paikallaan. Loppuviikosta se kuitenkin kostaantui, tuli turnausväsymys, mutta yhden aamun pidemmät unet tasaavat taas hektisyyden. Olen herännyt jo ennen kuutta kuuntelemaan ulkoa kuuluvaa syysmyrskyn ujellusta. Nauttinut pimeydestä kynttilänvalossa ja viipyillyt aamupalan ääressä.
On aika päivittää syysloman toinen osa, joka suuntautui takaisin Kemiön saaristoon, Taalintehtaan maisemiin kummitätini luokse. Matka ei tuntunut enää niin pitkältä, kuin ensimmäisellä kerralla. Matkaviemisinä mukanamme oli neulomani neule, jollaista Eeva hipaisi jossain viimeksi käydessämme ja kuulin hänen sanoneen tarvitsevansa tällaisen. No minäpä neuloin tällaisen, ompelin muutaman napin kaula-aukon reunaan kertomaan mikä on oikea puoli neuleessa, vaikka molemmat puolet ovat samanlaiset.
Xiàn
Lanka on ystävän tuomisia Kiinasta, joka on hänen synnyinmaansa. En osaa suomentaa mitä vyötteeseen on kirjoitettu tai merkitty, mutta lanka on miellyttävän tuntuista, helppoa neuloa ja riitoisaa. Valmis neule on kevyt. Virautin valmiin neuleen koneessa ja höyrytin kevyesti kuivana.
Vietimme yhden yön saaristossa, jossa aamu valkeni sateisena. Päiväksi oli kuitenkin luvattu kaunis ja aurinkoinen ilma. Lämpö kipusi + 13', eli oikein mukava ilma ulkoilla.
Kun muut suuntasivat asioilleen, jäin viimeistelemään muutaman neuleen. Tarkoitus oli, että jätämme valmiit neuletyöt kotimatkalla tyttären luo, koska kotimatkamme kulkee melkein kynnyksen yli =)
Venla sai ensimmäisen parin lapasia ja Vanessalle olin neulonut aiemman päivityksen kuvassa näkyneet sukat loppuun.

Aina on tarve syödä! Miähen kanssa oli puhetta, että olisi niin kiva mennä uudestaan Söderlångvikiin, jonka ruokatarjonta on herkullista, että on jo ihan valinnan vaikeus, mitä lautaselleen ottaa. Saimme puhuttua kummitätini mukaan ja niin vain olimme jonossa jo heti ensimmäisten joukossa.
Kuvan sisustustaulu on kutsuva syksyn väreissä, mutta niin oli myös saaristolaislounaskin, jossa oli väriä ja makua.
Kylmien alkusalaattien, monien eri kalaherkkujen ja lämpimän ruuan santsikierroksen jälkeen olimme niin yltäkylläisen täynnä. Jälkkärihän menee ihan eri vatsaan, ja se täydensi kierroksen.
Koska ei ollut kovin ruuhkaista, viipyilimme reilusti yli tunnin seurustellen ja nauttien. Paikka on kaunis, idyllinen ja esteettistä silmääni hivelevä. Nautin hetkestä ja seurasta.
Pienet, vaihtuvat yksityiskohdat luovat tunnelman.
Koska olimme omenatilalla, on sisutuksessakin omenoita. Tosin tämä ei ole aito. Ostimme kotiintuomisiksi suuren pussillisen herkullia omppoja, joista jätimme muutaman tytöille välipalaksi. Tarjolla oli myös omenamehua.
Onko se tämä ikä, vai pitkät välimatkat, mutta vessan kautta ulos ja pikaotos, tukka hyvin =) Huivi kunnolla, kaulukset ylhäällä. Tuuli on navakkaa, vaikkakin vielä lämmintä.
Ostokset autoon ja ruuansulatusmatka alkakoon.
Viimeksi käydessämme kesä oli tässä. Nyt kuvan värittää syksyn sato, ruskan sävyt ja maantuvan maan tuoksu. Kiva idea omenoiden esillepano.
Kuvailin jälleen paljon. Pidän vastavalon tuomasta mystisyydestä, kallion reunamista ja puiden suomasta varjosta.
Täältä pääsee ympäri maapallon! Miten etuoikeutettua asua veden ääressä.
Kotimatkan alun ajoitimme valoisaan aikaan. Pysähtelimme sopivin välein, ainakin kukkatarjonnan nähtyäni. Mennen tullen Pirilän Kukkatalo, Raisio ja Salo. 
Tyttären luona sain kynsiini geelaukset ja iltamyöhällä olimme vasta kotona.
Kiitos jälleen kummilleni matkasta makujen ääreen ja hyvästä huolenpidosta.
Maisemakuvista välittyy syksyn kauneus. Tosin viime yön myrskyn jälkeen puiden lehdet on varmaan varisseet pois.
 Matkaa kertyi n.600 km, jona aikana ennätin neulomaan ja ottamaan päikyt pariin kertaan. Pääsimme viettämään aikaa yhdessä ja katselemaan uusia maisemia.
 Pirteä ja energinen Eeva, kummimummo, kummitätini ja hyvä ystävä.
 Nautitaan viikolopusta. Ohjemassa olisi matkalta ostettujen laukkojen istuttamista, alkuviikosta on luvassa talvisempaa lämpötilaa Pirkanmaalle.






6 kommenttia:

Nonna67 kirjoitti...

Ompa kivan näkönen pontso.
Miten tuo on tehty? Oon tuommosta ajatellut tehdä.

Intsu kirjoitti...

Ai,ai miten hieno reissu. Mukava piristys syksyyn teile molemmille. Kummitätisi sai lämpöisen ja kauniin ponchon. Tyttöset lämpöisiä asusteita. Kun on välillä muutakin kuin sitä yhtä ja samaa arke,niin sitä jaksaa taas. Monesti reissulta kotiin palatessa on ideoita pää täynnä ja kun ottaa kuvia,niin ideat palautuu helposti mieleen.

*VEKKI* kirjoitti...

Kiva tuo pontsoviitta. Ja varmasti tekee hyvää hartioille ja niskalle lämmöllään. Mutta kyllä nuo kalaruoat saa veden kielelle. Ei täällä sisä-sydän-hämeessa kuivalla maalla näy edes kunnon kaloja.

TeSa kirjoitti...

Neule on tehty kahdesta kaitaleesta, jonka leveyden ja pituuden päätät itse käyttämäsi langan mukaan. Neuloin aina oikein aloituksen ja lopun, sekä hiukan eri leyiset reunakaitaleet, muutoin sileää neuletta, koska lanka on kirjavaa.
Lopuksi kappaleet asetellaan niin, että pituus tulee vasten toisen kappaleen leveyttä, samoin toinen pää. Kun nostetaan valmis työ ylös, on jokainen kulma kauniisti samanmittainen.
Lopuksi virkkasin muutaman kerroksen ks kaula-aukkoon.

Matkat on kivoja tehdä, kun ei aikatauluta liikaa. Muutoin joutuu ottamaan lomaa lomasta=)
Kala on herkkua, voisin syödä vaikka kuinka. Näin noutopöydästä tulee aina valittuakin kalaa. Tässä kattauksessa ei ollut lihavaihtoehtoa laisinkaan.

Saija kirjoitti...

Olet kyllä nopea neulomaan. Valmista tulee päätä huimaavaa vauhtia!

TeSa kirjoitti...

Kiitos Saija 😊