Nihkeetä on

Jos ei ole satanut vettä, niin johan sitä kohta lotraa. Ja paljon! Pakko kirjata muistiin tällainenkin tammikuu, kun nyt eletään. Mustaa, mustaa, pimeää, sadetta, korkeita lämpötiloja ja lisää vettä. No en kyllä muista nähneeni.
Kun sitä vettä on sitten niin kamalasti satanut, oli mentävä oikein paseeraamaan kosken varrelle, miten se kuohuaa. Neljä kertaa  vuoden aikana hetken kestävät koskenjuoksutukset ovat suosittuja tapahtumia niin vappuna, kuin juhannuksenakin, hetken heinäkuussa ja elokuussa. Mutta, kun vettä juoksutetaan jo neljättä viikkoa, sehän on työmatkalla käytävä katsomassa.

Koski kuohusi, vettä virtasi ja iloiset pisarat kostuttivat niin kameran kuin kuvaajan. Viime käynnistämme oli paljon aikaa. Tämä on ihan liian lähellä, oman kylän koski, että ihan oudokseltaan kuljimme Hälläpuistossa, jonka aiemmin muistan olleen Hämeen Hälläpyörän.

Kyröskosken Voima Oy tuottaa ympäristöystävällistä vesivoimaa omistajien tarpeisiin. Veden virtaus on saanut turbiinit punaisena puskea enegiaa kattiloihin jaettavaksi =)

Virtauksen seuraaminen on aika hypnoottista. Veden äärellä mieli rauhoittuu ja kohina on miellyttävää. Miettii mihin se vesi oman uomansa on suunnannut ja löytääkö se uusia reittejä.

Vesi jatkaa matkaansa noin 9 km matkan Pappilanjokea pitkin, jossa mekin kävimme joskus veneilemässä. Sen yhden ainoan kerran.
Juoksutuksen toinen pää, Hämeenkyrön Kirkkojärvi, jossa meilläkin on lusikallinen vesioikeutta, vedenpinta noussut ihan korkeusiinsa.

Entinen mattolaiturin paikka on saanut vedestä pohjakosketuksen. Jos tässä olisi vielä ne vanhat pönttöpesupaikat, ei olisi enää, vaan virran vieminä.

Tuuli pauhasi ennätyslukemia, kun kävimme katsomassa miten alajuoksulla pärjäillään. Pidimme kiinni hupuistamme, kun käppäilimme rantamaisemissa. Kävimme viimeksi heinäkuun lopussa samalla paikalla. Silloin oli astetta tyynempi ilma.

Kyllä ilma hurjan luontonsa on näyttänyt monena päivänä. Tuulenpuuskat ovat olleet melkoisia. Lunta sataa aina välillä, mutta kohtahan se on jo sulanut pois. Eilen oli lämmin päivä, kun 6-7 + puolella mennään.

En saa mitään iloa näistä keleistä, en sitten yhtään mitään. Minua ei saa puhuttua lumettoman talven puolelle, ei millään. Kaipaan kunnon talvea, pientä pakkasta, valoa tähän jatkuvaan pimeyteen.

Mattopesukäyntien tuttu evästyspaikka on veden valtaama. Vesi on noussut penkereen yli, eikä sinne ollut menemistä talvisaapikkaissa. 
Aamulla maa oli jäässä. Monin paikoin auto oli itseohjaava, eli pliukasta sanos. Mutta.
Ollapa nyt hetken kuivaa, tekisi hetken talven tuntua. Mahdollistaisi talviset lajit ja nautinnon.

Joulun välipäivinä ennätin hiukan istahtamaan, katseltiin jääkiakkoo U20 MM-kisoja ja aloitin pistelytyötä, joka jäi kaiken siivoamisen jälkeen lähimmäksi istuintani. Edellisestä valmiista kanavatyöstä onkin jo tovi aikaa.

Taustan musta oli melkoista haastetta, mutta mielenrauhaa, kuppi teetä ja uusi draivi päälle. Huomenna on jo perjantai, hyvää viikonloppua teille kaikille!