Kaiken se paljastaa!

Kesäaika ei saa edelleenkään pisteitä, ei ainakaan minulta. Olisiko jo aika tehdä se päätös? Minä en henkilökohtaisesti saa itseäni ruotuun vielä viikon kuluttuakaan. Iloitsen kuitenkin aina vain korkeammalle nousevasta auringosta. En jäätävästä tuulesta. Hrr! Aurinko paljastaa armotta miten koko talven on tunnelmoitu ja kannettu puita pirtille. Ja lumisade palauttaa haaveet keväästä =)

Puista puheenollen. Miäs on tehnyt ennätyksellisen aikaisin puupinot liitereihin. Jo on aikoihin eletty ja poikkeusoloja ihmetelty. Kun toinen rymyää puupinojen kanssa, olen itse suunannut viikonloppuisin työhuoneeseen. Joka kerta olen ottanut jonkin kohdan siivouksen alle ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä.

Olen viihtynyt hyvin kotona, vaikka kyllä myönnän, että menojalkaa on vipattanut. Ottaa aikansa tajutakseen tämän ajan pelottavuutta. Myönnän, pelkään. 
Syksyllä eteiseen vaihdetut seinäpaperit tuovat mieleen kirsikankukat, kevään ja pastelliset sävyt. Viihtymiseen pyrin panostamaan aina. Kotoilusta on tulossa jatkuvaa. Töissä ollaan edelleen, mutta lomautukset voivat tulla koska vaan.

Eteisen ovelta käännös ja kurkkaus makkariin, johon sain lopultakin loput verhot. Syksyllä kävimme ruåttalaisessa, josta ostin kaksi pakettia lisää pitsiverhoja, 4 kpl. Otimme yhden valmiin verhon pois tangosta, että sain mitattua siitä tarkan mitan. Pari iltaa meni nipsujen pujotteluun ja verhojen silittämiseeen. Ei mitään kiirettä, kun reilun vuoden on oltu puolikkailla =) Nyt on ikkunan molemmin puolin neljä pituutta.

 Olen ottanut tavakseni kiertää kastelukannukierroksen aina sunnuntaisin. Joillekin kukille teen lisäkastelun viikolla, mutta pääsääntöisesti otan ajan näille viikonloppuun. Vaatii yleensä myös imurointikierroksen.

 Valkoisen pitsin viehätys, naisellisuus, herkkyys, valon siivilöityminen ja keveys. Ja tietysti se lumi!