Pajua ja ristikoita

Teimme lauantaina päivän ajoretken Riihimäki - Järvenpää - Hämeenlinna. Olin sopinut aamupäivälle noudon ikkunakaltereille, joista on jo jonkinlainen tulevaisuuden suunnitelma. Käypää materiaalia pitää olla varastot täynnä, jos pukkaa päälle uusi poikkeustila, joka estää liikkumisen maakuntarajojen yli. Voidaan taas nakerrella jotain uutta, kun on mistä tehdä. Mukanamme liikkui notkea peräkärry, jota olisi voinut röyhkeästi hyödyntää. Pysyin kuitenkin maltillisena ostosteni suhteen, enkä avauttanut kantta kertaakaan lisätäkseni sinne jotain. Tilaisuus olisi ollut tehdä muitakin hankintoja, kuten täältä Koiramäen Pajutallilta.

Emme olleet aiemmin käyneet kyseisessä paikassa, joten hetki meni silmitellessä mihin muut kulkevat ja olimme jo ilmisesti niin paikan tuntevia, että meiltä kysyivät seuraavat kävijät missä mitäkin on. Olihan täällä nähtävää. Pihapiiri on todella viehättävä, oikea kesäpäivän idylli.
Pajusta on moneksi ja monta kivaa ideaa siitä on toteutettu. Sain matkaani paljon ideoita ja ylipäätään, että pääsi käymään jossain, tuntui jo luksukselta.

Sisustuspuoli vetoaa minuun aina! Miäs lähti tällä välin noutamaan teen ja kahvin kanssa purtavaa. Sain ihan rauhassa tutkia mitä täältä löytyy, kun muitakaan ei tilassa ollut.

Kiertelin myös päärakennuksen sisustuspuodin kaikki huoneet vinttiä myöden. Oli siellä katsottavaa.

Pihapiirissä on ulkokalusteita, joiden ääressä voi nauttia hetken maistamalla jotain pientä. Olisin viipyillyt vaikka kuinka kauan, mutta pitkä matka ja aikataulu.

Kävimme katsomassa kaikki rakennukset ja mietin mikä elämä täällä on ollut aikojen alussa. Kuinka rakennukset on asutettu ja miten ihanat vanhat suuret puut ovat suojanneet rakennuksia.

Ihan tuhjin käsin en lähtenyt, kun löytyi sopivasti kiva amppeli- ja pajukorit.

Kesäkukkaistukset olivat raikkaat ja näyttävät.

Läheisellä puutarhalla patsasteli suuri jellona. Onneksi ei mahtunut peräkärryyn. Mahtipontinen portinvartija. Ihan ei ole meidän tyyliä, enkä isommin pidä muutenkaan näistä eläinpatsaista.

Mutta tästä näkymästä pidän! Kävimme syksyllä Pirilän Kukkatalossa ja nyt taas. Pitihän siihen juuri ostettuun kukka-amppeliin saada täytettä.

Täälläkään en villiintynyt shoppailemaan ja vieläkin kukat ovat laittamatta astioihin. Ja perennapenkkeihin.

Kotimatka mitoitettiin niin, että ehdin käymään vielä Suomen Kassulla. Siellä kiertely ei ole vielä koskaan tuottanut eioota, vaan aina jää jotain matkaan. Tällä kertaa pieni penkki.

Kotiuduimme iltamyöhällä, mutta lähdimme pikavaihdolla takaisin maantielle, koska kesä.

Olin onnistuneesti unohtanut ostaa vaarimme haudan kesäkukat ja yllättäen minulle tuli päivällä siellä kukkatarhalla mieleeni, että hitsi sentään! Miäs pakkas kukkasen kääreseen, pärrälaukkuun pieni istutuslapio ja menoks. Kello lähenteli ilta kymmentä, kun kaivoimme kukalle monttua hautakiven juurelle. Ei oltu ihan ainoat kävijät, mutta ei siellä ruuhkaa ollut. Kuva siskolle, tehty, enpäs unohtanut ja taas liikuttiin =)

Suunnitelmana oli iltakaupassa käynnin jälkeen mennä Pyynikinharjulle evästämään ja ottaa muutama kuva auringonlaskusta. Mentiin, mutta ei saatu mitään kuvia. Siirryimme Pispalanharjulle ja nyt onnistui.

Harjulta toiselle, kuvat onnistui, mutta ei evästäminen. Pärrä ei suostunut käynnistymään. Iso pyörä, minusta ei ole sitä tuuppaamaan. Onneksi miähen avuksi kiiruhti muuan mies polkupyörineen tien toiselta puolen. Pääsimme jatkamaan matkaa, kun vuolain kiitoksin huutelimme hyvät illan jatkot. 
Olimme jälleen seudulla, jossa kulkee lapsuuteni reitit. Tänä keväänä viimeksi ajelimme näillä main ja kun nuorimmaisenkin työkohde, tai yksi niistä on tällä suunnalla on kiva käydä verestämässä muistoja. Vaikka elämässä on ollut kaikenlaista, katkeruus syö ihmisen elävältä, eikä sille tielle pidä lähteä. Olen oppinut sietämään paljon, jättänyt taakseni paljon ja nautin suunnattomasti siitä vapaudesta, kun taakka putosi. Silti olen ja olen aina ollut tietoinen juuristani, jotka kulkevat juurikin täällä, Tampereen seudulla.

Kun kello pompotteli puolta yhtä, olimme kotona. Takapuoli kiitti kävelystä ja minä päiväkierroksesta.