sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Sehän kävi nopeasti!

Kävimme maanantaina tekemässä kaupat uudesta keittiöstä. Tarvittavat muutokset huomioitiin lähinnä mitoituksen suhteen. En halua toista mittavirhekeittiötä. Sitten olikin aika tehdä valinta ovi- ja vedinmalliin. Niissä ei kauaa mennyt, vaikka aluksi olin luullut, että juurikin ovimallin valinta olisi kompastuskiveni. Se ei ollut se, vaan suunnittelija. Tämän suunnittelijan kanssa saatoimme keskustella luottavaisin mielin. Hän kertoi mielipiteensä ja oman näkemyksensä. Kaikki ne aiemmat käynnit ja tarjoukset eri suunnittelijoiden kanssa loivat hyvän pohjan tälle kokonaisuudelle, josta saimme nyt mielestäni toimivan version kasaan. En saanut ihan sitä, mitä olisin toivonut, mutta kompromissit on tehty ja muutaman viikon kuluttua näemme teimmekö oikeat valinnat. Tällä tarkoitan eri firmojen materiaaalien yhteensopivuutta. Mahdollisuuksia on paljon, mutta ei tehdä tästä(kään) turhan vaikeaa itsellemme.

Suurin muutos uudessa keittiössä tulee näkymään siinä mitä emme tilanneet. Emme enää halunneet keittiöseiniä peittävää kaapistoriviä, vaan kahden aikuisen peruskeittiön. Tehköön seuraavat mitä tarvitsevat. Entistä keittiötä hallitsi 7, 8 m keittiötasot alakaappeineen. Vuosien aikana olimme jo luopuneet yhdestä kaapistorivistä, jossa oli kolme korkeaa kaappia, sekä työtaso yläkaappeineen. Yhteensä laskien n.10 m mahdollisuutta. Meillä on astioita ihan mahdottoman paljon. Käyn läpi kaikki, laitan kiertoon mitä en tarvitse. Ja miäshän tarvii aina jonkun ruuvilootan.

Olen innostunut kepeydestä, jollaisen saan vain laittamalla asiat pääni sisällä uuteen järjestykseen. Nämä asiat ei ole tulleet esille ihan yhdellä istumalla, vaan perustelemalla lähinnä itselleni. Kun näen muutoksen valmiina, harkitsen irrallisen kaapiston tarvetta, koska meillä on edelleen koko tila mahdollista käyttää uuden luomiseen. Eniten jää harmittamaan joulukylän rakentaminen, mutta sille löytynee tila jatkossa lattialta.

Häärästimet, eli veljekset, eli humu ja nuorimmainen tulivat avuksemme. Siinä ei kuulkaa kauaa mennyt, kun kaikki oli kannettu pihalle. Tai työtaso tiskialtaan vieressä on vielä paikoillaan, mutta kaikki muu on jo kannettu pois. Minulle tuppasi tulemaan kiirus, kun yritin korjata nuorimman työhousuja, kantaa kaapeista tavaroita pois ja häätää miähen pois jaloista pyörimästä. Hänellä jatkuu sairasloma edelleen.
Laitoin aamusta nämä kaapit myyntiin Toriin. Jos joku huolii, ok, mutta jos ei mene kaupan, poltamme ne. Keittiösuunnitelmien alussa sunnittelimme vaihtavamme keittiöön juurikin kierrätetyt kaapistot.
Minulle ei jää mikään ikävä tätä kaapistoa. Olemme asuneet tässä nyt hiukan vaille 30-vuotta. Kodin jokainen pinta on tullut tutuksi, käsi hamuaa aamuisin sitä vanhaa puulaatikkoa, jossa säilytimme vuosikymmenet työkasseja. Nyt on opeteltava uudet tavat ja laitettava kaiki valmiiksi aikaisiin aamuihin, koska illalla on vielä voitu siirtää jotain ihan eri paikkaan, kun on sovittu.

Kodinhoitohuoneen lattialla on arki, sen pöytätasoilla kahvinkeittimet. Pirtissä on juhla. Kahvikupit siirtyvät pari huonetta edemmäs, kun saadaan renginkaappi siirrettyä uuteen paikkaansa. Vaatehuoneessa on jauhokaappi. Ja nekin niin levällään, että toisen on hyvä ja turvallinen lähestyä niitä ilman vahinkoa. Loput arjesta vaeltaa kodin ja työhuoneen välissä. Kun ei ole suurta porukkaa koolla, pärjätään minimaalisesti.

Olen viikonlopun aikana laittanut kaiken niin heposti käytettäväksi, kuin mahdollista, koska alkavalla viikolla alkaa pintojen käsittely. Nuorimman kanssa on sovittu alustavasti laattojen irrotus, mutta aikataulu riippuu hänen reissuhommistaan. Joudumme vielä pyytämään apuja yhdeltä, jos toiseltakin, mutta eiköhän tästä vielä keittiö saada kasaan.
Materiavalinnat on vielä hiukan mietinnässä. Kävimme katsomassa monessa eri paikassa, mutta mistään emme tehneet vielä kauppoja. Saattaa olla, että käymme vielä parissa kaupassa sekoittamassa omia suunnitelmiamme.
Tällä hetkellä koti näyttää aika graftilta. Ehkä vähän teollisuushengeltä. Kun saisi vielä pari sikalan lamppua niin vaikutelma vain paranee. Näissä kuvissa näkyy hyvin vuosikymmenien kerrostumat, maalipintojen eri sävyt. Tästä se vasta alkaa ja innolla odotamme valmista pintaa.

6 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Onpas mukava nähdä miten keittiö muuttuu:) Kepeys on vallannut minunkin mieleni:) Tapetteja on täällä vaihdettu vaaleampiin viimeisen vuoden aikana ja juuri nytkin on meneillään uudistaa eteinen:)

Sartsa kirjoitti...

Wow, teillä on jo purettu! Meillä alkaa huomenna. Saatiin vanha kaapisto onneksi myytyä. Meilläkin on tavarat mitä ihmeellisemmissä paikoissa. ;D Täytyy sanoa, että onni on tilava olohuone ja olkkarin kaapisto. kahden ihmisen taloudessa on monia hyviä puolia.
Muutaman viikon päästä ollaan molemmat uusien upeiden keittiöiden käyttäjiä :)

Liisa kirjoitti...

Uusi keittiö,varmasti upea!.
"teho-apulaiset"
voi miten kauniit kaapin lasiovet,uusio käyttöön ?:)
Kauniita astioita,todella nätisti järjestetty.
Mukavia järjestely touhuja,Sinulle:9

TeSa kirjoitti...

Odotan innolla muutoksen tuomaa kepeyttä ja valkaistun katon yhteneväistä pintaa muihin jo rempattuihin huoneisiin.
Vanhat keittiökalusteet on jo varattu, eli mitään ei pitäisi jäädä totille.

OLI AIKA - Titta kirjoitti...

Nuo aikojen kerrostumat ovat jännää seurattavaa. Tiiliseinät ovat aina vaan mun silmissä niin kauniita. Omassa kodissamme sitä kaivettiin aikanaan esiin.

TeSa kirjoitti...

Pidän myös tiilipinnasta, mutta tämä on niin uutta, etten halua sen jäävän pintamateriaaliksi.