Puun vuosi

 Minulla on tullut tavaksi, että kuvataan valmis neule Vuokatinvaaran näköalatasanteella, eikä nyt tavoista sopinut poiketa tälläkään kertaa. Viikasin valmiin paidan kassiin ja odotin ja odotin, että päästiin kuvaamaan se.

Olen neulonut valmiiksi mitään viimeksi toukokuussa. Kesän aikana en ole paljon ehtinyt, paitsi onhan minulla ollut tämä pahuksen neule.

Purin kuvion pois pariin kertaan. Olin ihan varma, että valitsemani värit oli juuri ne millä minun pitää saada kuvio näkyviin. Kun on purkanut muutaman kerran, on ihan ookoo istua puolivalmiin neuleen vieressä ja olla ennemmin somessa, kuin yrittää taas. 

Kun taas jaksoin, otin työn käteeni, eikä siinä mennyt kuin hetki ja neule oli valmiina. Miäs sanoi keriessämme lankaa toistamiseen, että tuli mitä tuli, niin nyt et enää pura. Enkä purkanut, kun sain värit sellaiseen kuosiin, että pidän tästä.

Puun vuosi, kirjasta Islantilaisia neuleita, oli syy miksi päädyin tilaamaan kirjan vuodenvaihteessa. Ihastuin kuvioon, kun toinen toistaan kauniimpia neuleita ilmestyi kuvavirtaan.

Kun sain kirjan, alkoi lankojen etsintä. Tämän mallin ohjeenmukainen lanka on paksua, Alafosslopi, jota en saanut. Huomasin, että neulojat tekivät omat paitansa puolet ohuemmasta, Lettlopista Riddari-paidan silmukkaluvulla. Niin minäkin!  Ensimmäiset langat neuloin miähen paitaan.

Tarkkasilmäiset ovat jo huomanneet, että siitä paidasta on kuva uusimmassa Unelmien Talo ja Koti-lehden Lukijan kuva-sivulla. 

Oman paitani pääväri on valkoinen ilman helma- ja hihansuukuvioita. Tein lyhyen resorin ja vasta kaarroke kuvioi paidan.

Käytin omassa puserossani Lopin Lettlopin lisäksi vihreää enkkulaista Twilleys of Stamford Freedom Spirit lankaa. Kirjava lanka tuo kivaa eloisuutta neuleeseen. Ja se sopii vahvuudeltaan hyvin Lettlopin kanssa. Se on huomattavasti pehmeämpää, eikä kutita niin herkkää hipiääni. 

Omaan paitaani käytin yhteensä 0, 545 kg. Ostan puolen kilon pussin pohjaväriä, josta aina jää seuraavaan neuleeseen kirjoneulelangat.

Näihin kuviin on tallentunut heinäkuun helteiden viimeiset lämmönsäteet. Odotimme iltamyöhään, että lämpö laskisi siedettäviin lukuihin ja voisin hikeentymättä pukea paidan ylleni =D

Valmiin neuleen viimeistelin kastelemalla sen ja lisäsin kädenlämpöiseen veteen lorauksen etikkaa. Laitoin neuleen koneeseen 400 kierrosta/ min. Kuivatin tasolla ja höyrytin kevyesti kuivan työn.

Emme nousseet kuvailemaan ihan vaaran huipulle, kun alemmaltakin tasolta saa upeita kuvia auringonlaskusta. Paikalla oli paljon väkeä iltakävelyllä. Saatiin kuvailla ihan rauhassa, vaikka vähän jumitettiin sitä näköalatasannetta. 

Olen ihan tyytyväinen valmiin työn mittoihin. Seuraavaan paitaan teinkin vähän lyheymmän helman. Huppista! Toinenkin paita, päivitän senkin.

Viipyilimme Vuokatinvaaralla vielä tovin. Miäs kertoi tapaturmansa kulun, kun olimme ihan huudeilla. 

Iloitsen, että olemme yhdessä edelleen,