Ritarini

 Viime vuoden loppupuolella minuunkin iski villapaitaneuloosi, jonka vuoksi päädyin tilaamaan Islantilaisia neuleita-kirjan. Olin ihan varma, että kirjahyllystäni löytyy jo tuollainen kirja, mutta eipäs löytynytkään. Vaikka alan kirjallisuutta on paljon, niin aina jokin kiva kirja mahtuu vielä mukaan. Tykkään selailla kirjoja, etsiä ideoita. Katsella kuvauspaikkoja, miettiä missä ympäristössä ihmiset pääsee tekemään töitä.

 Olin jo tätä aiemmin ostanut Linka Neumanin Norjalaisia villapaitoja-kirjan ruokakaupassa käydessäni ihan tuon kansikuvan neuleen innoittamana. Sittemmin tilasin vielä hänen kakkoskirjansa ja samalla tilauksella ostin toisen Norjalaisia neuleita. Voih, ja ah mitä kirjoneuleita! Näistä löysin ihastuttavan kirjoneulehuivin ohjeen, sekä pitsikämmekkäät, joita välillä kaipaan kipeille nivelilleni lisälämmikkeeksi. Pahuksen nivelreuma alkoi näyttämään merkkejään viime talvena oikein kunnolla.

Pitihän minunkin päästä mukaan jo alkaneeseen islannin- ja norjanvillapaitahuumaan ja etsimään sitä kadonnutta lankakerää, jota kaikki etsivät. Nimittäin, onhan se jo huomattu, että kaupat myyvät eioota. Itse olen onnistuneesti saanut kasaan kolmen paidan langat, kun olen malttanut odottaa.

Lupasin neuloa ensimmäisen paidan miähelle, joka palelee aina. Villapaitaan ei tullut muuta toivetta, kuin se on väljä, eikä kaulusta saanut tehdä korkeaksi. Helppo toteuttaa. Värin sain päättää itse, mutta oranssin kohdalla kysyin, että saako ottaa vähän lisäväriä neuleeseen? Näin sekä ketunpäät, että kalat erottuvat hyvin.

Valitsin koon XXL ja tein siihen ohjetta pidemmän helman ja hihat. Olen seurannut keskustelupalstoja ja ottanut ideoita valmistuneista neuleista. Yksi hyvä idea on tehdä korotettu takakappale niskaan, että neule asettuu kunnolla päälle. Kun villapaita on ohjeen mukaan molemmin puolin samanmittainen, on valmista paitaa voinut käyttää kummin päin vaan, ja neule kuluu tasaisesti.

Toinen idea on valmiin neuleen etikkavesihuuhtelu. Liotin paitaa kädenlämpöisessä etikkavedessä n.10 min. ja puristin vettä pois neuleesta ennen linkousta. Laitoin 400 kierrosta/min ja näin sain neuleesta kuohkean, ihanan pehmoisen ja enimmät pöllyt jäi koneeseen. Samalla silmukat oikeni ja neuleen pinta tasottui. Neuleen kuivuttua höyrytin kevyesti ja painoin kuivumisen aikana painuneet sivut auki.

Kävimme kuvaamassa neuleen vanhan paloaseman rannassa oletuksena, että aurinko olisi hiukan näyttäytynyt. Mutta eihän se, pyynnöstä. Tosin neuleen värit ovat kuvissa juurikin ne oikeat ilman lisävalaistusta.

Paita on miellyttävän pehmeä, mukautuva ja kevyt. Lankaa kului näinkin pitkään ruotoon vain 0, 650 kg.

Neule sopii hyvin käytettäväksi ympäri vuoden. Sen minkä villa lämmittää, sen se myös viilentää.

Oranssi toimii hyvänä tehostevärinä kahden eri harmaan ja vihreän kanssa.

Olen neulonut joskus teini-iässä ensimmäisen kirjoneulepaidan, nimenomaan kaarrokepaidan. Tässä neuleessa ei tule muuta ommeltavaa kuin kainalosaumat. Pääteltäviä langanpätkiä on sitäkin enemmän. Kerät ovat 50 g ja yhdessä kerässä on n.100 m lankaa.

Ohje on kirjasta Islantilaisia neuleita, malli Riddari, eli Ritari. Lopi lanka, Léttlopi, 100 % käsinpestävä villa. Aloitin heti uuden neuleen. Teen itselleni Puunvuosi, samasta ohjekirjasta.