Myllätään, osa 1

Pihatyöt oli kesällä hetken tauolla pitkään kestäneiden helteiden vuoksi. En tehnyt uusia istutuksia, en kitkenyt rikkaakaan, vaan odotin, että ilma olisi suotuisampi ja otollisempi puutarhan hoitoon. Toisaalta odotin, että tulee päivä, kun kaivuri tulee mylläämään piha-alueen epäkohdat ja pääsemme aloittamaan uudistamisen. 

Kun piha on suuri ja siinä ei ole mitään pakko säästää, tosin nyt ei otettu poiskaan mitään muuta kuin nurmea, niin muutoksiin ei täydy mitenkään varustautua, kuin traktorilla ja peräkärryllä. Minä vedin aamusta nurmeen kaarevan rajan kilikalimaalilla ja toisaallee vedimme tolppien väliin narun osoittamaan suoraa linjaa. 

Oli kaunis, helteinen päivä kuoria nurmi.

Piirsin linjan koko takapihan mitalta pergolan reunaan asti. Samalla kaivuulla otettiin pois, ei näy kuvassa, suuren kukkamaan etureunan kapea kiveys ja siihen laitetaan tilalle betonilaatat. 

Yhtenäistetään piha-alue ja tehdään takapihan terassin molemmat puolet samanlaiseksi. Tämä kesä oli jälleen hyvä muistutus kuuman kesän haitoista, nurmi palaa heti, kun kuivajakso on yhtäänkään pidempi. Toisaalta, olen nähnyt nurmen ja sitä jää meille edelleen ihan mahdottoman paljon hoidettavaksi, niin miksipä ei kokeilla välillä jotain ihan uutta.

Jos odotin kaivuria, odotin myös hyvää maalauskeliä. Alkukesän mahdottomat hyttysparvet ja heti perään paarmat ei kyllä houkutelleen nousemaan tikkaille imupaperiksi moisille inisijöille, vaan maltoin odottaa kauden loppuun, että avasin maalipurkin.

 Pergolan rakentamisesta on jo muutama vuosi aikaa, eli kyllästeaineen pitäisi pystyä ottamaan maalia pintaansa. Minulla oli apunani 7 m tikkkaat, joilla kurottelin maalipensselini kanssa.

Samaan aikaan nurkan takana kaivuri siisti nurmen pois ja miäs vei kuormat omalle tontilleen. Karun tyhjä näkymä on kuin avoin taulu. 

Mitä tälle nyt tehdään? Siihen on jo suunniteltu valmiiksi vaikka ja mitä, mutta mahtuuko ne kaikki samaan alueeseen?

Tulevaisuudessa nämä oleskelualueet nivoutuu yhteen hiekkakäytävineen, niin terassi, kuin pergolakin. 

Sain ensimmäisenä viikonloppuna maalaustyön hyvään vauhtiin, kun ilmakin oli suotuisa. Kun pinta kuivui nopeasti, sain osan pinnoista maalattua kolmeen kertaan.

En ole korkeanpaikankammoinen, joten maalia pikkupurkkiin ja taas ylös. Oli kyllä hyvä porrastreeni, kun jatkuvasti jouduin siirtämään tikkaita.

Työn viimeistelyyn menikin aikaa, kun iltatyökin ottaa aina oman aikansa. Tai siitä toipuminen. Pitkät työpäivät ja nopeasti pimentyvät illat ei oikein toimi yhteen.

Joka kerta sain enemmän valmista pintaa ja tuntui, että pergolan yleisilme kohosi. Puupinta on ihan ok, mutta haluan, että rakenne erottuu. 

Olin vielä aikeissa maaalata myös pyykki-/mattotelineenkin, mutta syyskuun ilmat ovat olleet ihan jäätävän kylmiä. 

Kun työ tuntuu junnaavan vain paikoillaan, kuten näiden säleiköiden maalaminen, niin työvaihekuvat kertoo, kyllä se etenee. Maalia on nyt jo kulunut toista purkkia, enkä kaatanut vielä yhtään päälleni =)

Pongasin nettikirppiksen kautta pihakivien myynti-ilmoituksen. Kerrankin jotain oli lähellä noudettavaksi, että ostopäätös oli helppo tehdä. Tosin nämä painoivat reilun 600 kg, ja ne piti roudata kärryyn nopeasti, niin käteni oli happosilla vielä pari päivää jälkeenpäinkin peräkärryn tyhjentämisen jälkeen.