Aidanne

Ei uskoisi, että valmis piha on niin työläs! Tosi on, että piha ei ole koskaan valmis ja se, että sen saa pysymään siistinä ja freesinä, vaatii paljon työtä. Itse olen "tuurijuoppo", aina ei jaksa. Tänään, kun tuuli puhaltaa ja tanssittaa puidenlehtiä, tuntuu pakonomaiselta lähteä pihalle. Mutta sinne päästyäni, olen taas täynnä tarmoa ja intoa tehdä ja laittaa. 

Piha avautuu koko tontin leveydeltä ja se on pyritty pitämään kutsuvana, jossa on ikivihreät havut ja vuorenkilvet, paljon kiveä ja laaja hiekkapiha. 

Aidanteen toiseen reunaan on istutettu morsiusangervoa, joka kukkii keväällä. Toisella reunalla on tuijat, joiden väliin istutettiin nyt lumimarjapensaat. Tämä on omaa kasvustoa, joka siirrettiin vanhan pirtin aidanteelta. Pensas piti kiinni kasvupaikastaan niin, että otimme avuksi traktorin, etukuormaajan ja kuormaliinan. Juurakko oli kivikossa niin vaikeasti kaivettava, että revimme ne irti. Toivottavasti jäi jotain, mikä lähtee vielä kasvuun. 

Lumimarjalla on kaunis punertava kukka ja loppukesästä siihen kehittyy kauniit valkoiset, hieman myrkylliset valkoiset marjat. Todella kaunis sini-vihreä lehdistö sopii hyvin havukasvien läheisyyteen.

Tämä aidanne on ollut tässä jo kauan, havut on lähteneet hyvään kasvuun. Mutta hortensiat tuotti pettymyksen kaikesta palvonnasta huolimatta. Loput hengissä selvinneet kaivettiin jatkamaan kasvuaan muualle. 

Tämä alue ei ole aina ollut nurmella. Muistaisin, että voittaessamme kunnan pihakisan v.2003 oli tämä vielä hiekka-alueena. Sen jälkeen tähän tuotiin multa ja kun aloitin iltaohjaana, 2012, ja jouduin ajamaan työhuoneelle materiaalikuormani kanssa useamman kerran viikossa, kaivettiin nurmialue pois pienen pihatien alta. Nyt kaivurikuski kaivoi tähän aidanteelle leveämmän kaitaleen, jonka täytimme tuoreella mullalla. 

Jokaisen tuijan väliin istutettiin lumimarjapensas, tai juurakoita, että ne näyttää pensaan aluilta. Jos nämä ei lähde kasvuun, käydään repimässä lisää. Jo näiden istutus toi kivasti lisää rehevyyttä sisääntuloon. Tuolla edessä, kuvassa vasemmalla, pilkottaa kellari, jonka päällinen on vuorattu tuoksuvatukalla.

Eikä tässä vielä kaikki! Koska tilaa oli vielä tyhjänä, piti se täyttää. Tässä olisi voinut laittaa vaikka haketta istutusten juurelle, mutta minusta se ei ole vaihtoehto, vaan lähdimme humun luo laatikoinemme ja kaivoimme suuria kuunliljan juurakoita auton täyteen. Loput saimme jälkitoimituksena, kun omaan autoon ei mahtunut ihan kaikki. Jaoimme miähen kanssa juurakot niin, että saimme koko rivin täyteen. 

Teimme vielä nurmeen paikkauskylvön, kun koivu vie maasta energian ja nurmi on ollut aina tosi heikolla hapella. Lisäsimme hiekkaa, multaa ja nurmensiementä. Kastelun jätin luonnon hoidettavaksi.

Aidanne viimeistellään vielä kivilaatoin niin, ettei nurmi kasva kiinni kasvualueeseen. 

Toinen iso muutos tälle alueelle oli koirankopin poisto. Tarjosin sen sisareni koiratarhaan ja sinnehän se vietiin. Meillä ei ole ollut koiraa vuosiin, eikä tule, joten miksi säästää koppia. Se nostettiin kaivurilla auton peräkärryyn ja sinne läks!

Siistittiin kopin jättämä tyhjä pohja, tuotiin betokivien päälle luonnokiviä, joiden välit täytettiin mullalla. Sain tyhjennettyä kolme mehikasvi-istutusta multapatjojen päälle. Toivotaan, että nämä kasvaa tässä kohtaa reheväksi. Lisätään tarvittaessa kivialuetta, mutta nyt riittää näille juurakoillle.

Alue siistityi nopeasti ja vielä kun siistimme sateenvarjojalavan alustan suuremmaksi, kaadoin pari säkkiä haketta suurennetulle alueelle. 

Tänä vuonna luteita on ollut paljon. Nämä yksilöt löytyi pallohortesian lehdiltä.

Siistin vuorenkilven kasvustoa aidanteen tienpuolelta ja huomasin kauniit seitit pienine vesihelmineen.

Pieni valokoriste erottuu hyvin, vaika pihavalot on jo syttyneet.