Luonnon kultaa

Työmaan takapiha

Tunnetko minut? Tiesitkö, että olen syysihminen? 

Syksyssä on ihan parasta värit ja tuoksut. Pidän vesisateesta, harmaasta ilmasta ja alati pimenevistä päivistä. Nautin luonnon vaipumisesta talveen, maantumisen alkamisesta ja levosta. Lepoa kaipaa itse kukin ja siihen on hyvä vaipua aika ajoin. 

Olen lopultakin saanut otteen itsestäni, monista toiveista ottanut vaarin ja alkanut hoitamaan itseäni. Se on jo paljon, että myöntää tarvitsevansa apua. Olen ollut melkoinen punainen kipinä, sinkoillut paikasta toiseen. Suorittaja, joka on jokseenkin tyytyväinen, kun halkopino on kasvanut näyttävästi. En tee halkopinoja. Leivontapäivänä taikinaa on ollut sen seitsemän sorttia. En ole leiponut pian vuoteen. 

Valmista pintaa on tehty niin, että mittanauhaa käännetään jo toiseen suuntaan. No tämä!

Kroppani on oireillut jo vuosia, mutta eihän se ole emäntä eikä mikään, jos vaivojaan valittaa. Minussa ei ole kohtaa, jota en ole loukannut. Se tuntuu ja sattuu. Syksyn aikana raahaudun fyssariin, teen omatoimisesti, valitan ja ähkyn. Polvi on taas siinä kunnossa, että konttaan polvituen työvaatteideni alta heti aamusta käyttöön.

Lannerangassani on tulehdus, joka on niin ärtsy, että ahdistaa. Puhumattakaan rikkoontuneesta niskastani, puutuvista käsistä ja kaikesta mikä ei päälle näy. Voi mahoton, mikä valitus. 

Mutta ei tässä ole mitään, mitä ei olisi jo ollut ennenkin, eli näillä mennään, mitä on lahjaksi saatu.

Olen nauttinut suunnattomasti luonnon kauniista sävyistä. Puiden lehdet on muuttaneet väriään ja ilahduttaneet eri sävyillään. Vähäseltään jo harvaoimme pudonneita lehtiä ja keräsimme loput pudonneet ompot pois. Ihan kaikkia lehtiä ei kannata haravoida, vaan jättää sijoilleen. Tai sinne minne tuuli ne kuljettaa.

Nurmenleikkuu pitää tehdä ainakin kerran. Miten se venyykin ihan mahdottomasti. Se on kaunis ja tuuhea, kun sade piristi sen uuteen kukoistukseensa. 

Olen kitkenyt kukkamailta paljon villiintyneitä perennoja. Yritän hillitä kasvua ja helpottaa kevään töitä. Kottareittain on ajettu kompostiin vuoroin vihreää, vuoroin puiden lehtiä. Lämpökompostoriin tai kompostoreihin ei kannata ympätä yhtään enempää, että saadaan sopimaan kotitalousjäte talven aikana.

Kukkamailla on vielä satunnaisia kukkijoita, kuten sormustinkukka ja orvokki.

Kultapallo on kukkinut monta viikkoa.

Siperianunikko aloitti uudestaan.

Osa nauhuksista on jo antanut periksi.

Tulevana viikonloppuna pyrin saamaaan loput perennat maahan ja nakkaan sipulit perään. Vielä ehtii laittaa kasvualustoja kuntoon ja istuttamaan, kun maa on sulana. Ainakin lauantaille on luvassa hyvä ilma. Kasvihuone tyhjennettiin viikolla ja pestiin kasvuruukkuja suojiin. Ikkunoiden pesun voisi vielä tehdä, mutta olen ensisijaisesti pessyt pirtin ikkunoita. 

Työmatkalla voi aina pysähdellä ihailemaan vesistöä. Ja pysähdytäänkin ihastelemaan.